Igor

GP:n takapenkillä äänet tuskin häiritsee? 😁

En väittäisi sitä vakio pakosarjaa mahdottoman hyväksi. Siinä on kaksi katalysaattoria, joista se ensimmäinen ahdistaa melkoisesti, ja kuulemma tukkeutuukin vuosien myötä helposti. Ja sitä ekaa kattia ennen on vielä tuommoinen prässätty kavennus.

 
Yksi vaihtoehto on poistaa se ensimmäinen katti ja tuo kavennus. Mulla oli hetken aikaa tällainen muokattu pakosarja:

 
..mutta siitä petti tuo bilteman flexi melko nopeasti (tai sitten se hajosi jo paikalleen hitsatessa). Tilalle tuli tämän näköinen OBX:n pakosarja.

 
Katti leikattiin irti (muokatusta) orkkis pakosarjasta, ja siihen hitsattiin tuo OBX:n mukana tullut laippa, joten ei tartte murehtia ongelmista katsastuksessa.
Ns. virikatit ei tosiaan näissä tunnu juuri kestävän, mutta tuon vakiokatin pitäis riittää hienosti ainakin tuonne 300 humman tietämille. Tolla mun vakiokatilla on nyt takana 231tkm, ja koneesta dynottu 265hv.
Muokattu vakio pakosarja oli ääniltään lähes vakion oloinen, ehkä tyhjäkäynnillä vähän matalampi pörinä. OBX on äänekkäämpi, varsinkin kun koneelle antaa kunnolla happea. 😁 OBX on muistaakseni SuperSprintin halpiskopio, eikä laipan pultinreiät olleet ihan viimesen päälle kohdillaan... mutta kyllä se lopulta paikalleen sopi. Eli ihan 5/5 suositusta tuosta en voi antaa...

Tänään sain auton takaisin Laakkoselta. Mittaristo oli vaihdettu ja nyt toimii.

Pidetään peukut pystyssä, että voisi siirtää ensi kesälle tai sitten kahden vuoden päähän 😆

Käytiin MINIn kanssa leimalla tänään, ei löytynyt moitittavaa :) Taas päästellään vuosi eteenpäin ahtimen soinnutusta kuunnellen...

Viime suvena Wilbon onnistui haalimaan maailmalta tänne pohjolan perukoille suhteellisen harvinaiset JCW Sparco -penkit. Olin jo pidempään kuolannut sellaisten perään, mutta niitä näkyy myynnissä lähinnä Briteissä sivuhuomautuksella "collection only", ja sielläkin melko harvoin. Ebayssä on roikkunut myynnissä yhdet nahkaiset ja yhdet kankaiset jo kohta kaksi vuotta, mutta hinta on sellainen, että myyjä ei selvästikään halua päästä penkeistä eroon. Eli kauaa ei tarvinnut miettiä, kun Wilbon ilmoitti että jakkarat olis kaupan. 🙂

Mahtuivat muuten hienosti Minin kyytiin. 😄




Näitä Sparcoja on saanut joskus muinoin tilattua R50/R53:een tehtaalta lisävarusteena sekä marmoritiskiltä jälkiasennuksena, ilmeisesti ainakin siihen asti kun sivubägilliset Recarot (jotka on GP:ssä vakiona) tuli tarjolle joskus faceliftin tienoilla. Penkki on käytännössä Sparco Milano, mutta hieman eri verhoilulla. Tarjolla on ollut kangas-, nahka- ja alcantaraverhoillut versiot.

Nämä kangasverhoillut yksilöt on pohjasta löytyneiden Sparcon quality check -tarrojen perusteella tehty vuodenvaihteessa 2003/2004, ja siihen nähden kuskin penkin sivutuet oli kuluneet jopa yllättävän vähän. Roudasin kuskin penkin kuitenkin verhoomoon alkuperäisen ryhdin palauttamiseksi. Siellä selvisi että selkänojan sivutukeen oli jo kertaalleen vaihdettu yksi pala kangasta, mikä selittää vähäisen kuluman. Se ei tarkemmin syynäten ole ihan samaa kuosia kuin muu penkki, mutta koska alkuperäistä vastaavan kankaan löytäminen osoittautui turhan haastavaksi, se sai jatkaa toistaiseksi
palvelustaan. Sivutuen kuluneet ompeleet ja painuneet pehmusteet uusittiin.

Kokoero vakiopenkkeihin verrattuna on aika hurja. Selkänoja hankaa kiinni B-pilariin jos penkkiä siirtää tarpeeksi taakse, ja selkänojan kallistussäätöön ei ylety jos ovi on kiinni. 😄 Mutta on eroa tuen määrässäkin... enää ei tartte roikkua ratissa rystyset valkoisina, että perse pysyis penkissä kurveissa. Ristiseläntukeakin on kerrankin riittävästi. Painoa Sparcoilla on yllättäen reilu kilo enemmän kuin vakionahoilla, vaikkei näissä ole edes korkeussäätöä.

Viime suvena Wilbon onnistui haalimaan maailmalta tänne pohjolan perukoille suhteellisen harvinaiset JCW Sparco -penkit. Olin jo pidempään kuolannut sellaisten perään, mutta niitä näkyy myynnissä lähinnä Briteissä sivuhuomautuksella "collection only", ja sielläkin melko harvoin. Ebayssä on roikkunut myynnissä yhdet nahkaiset ja yhdet kankaiset jo kohta kaksi vuotta, mutta hinta on sellainen, että myyjä ei selvästikään halua päästä penkeistä eroon. Eli kauaa ei tarvinnut miettiä, kun Wilbon ilmoitti että jakkarat olis kaupan. 🙂

Mahtuivat muuten hienosti Minin kyytiin. 😄




Näitä Sparcoja on saanut joskus muinoin tilattua R50/R53:een tehtaalta lisävarusteena sekä marmoritiskiltä jälkiasennuksena, ilmeisesti ainakin siihen asti kun sivubägilliset Recarot (jotka on GP:ssä vakiona) tuli tarjolle joskus faceliftin tienoilla. Penkki on käytännössä Sparco Milano, mutta hieman eri verhoilulla. Tarjolla on ollut kangas-, nahka- ja alcantaraverhoillut versiot.

Nämä kangasverhoillut yksilöt on pohjasta löytyneiden Sparcon quality check -tarrojen perusteella tehty vuodenvaihteessa 2003/2004, ja siihen nähden kuskin penkin sivutuet oli kuluneet jopa yllättävän vähän. Roudasin kuskin penkin kuitenkin verhoomoon alkuperäisen ryhdin palauttamiseksi. Siellä selvisi että selkänojan sivutukeen oli jo kertaalleen vaihdettu yksi pala kangasta, mikä selittää vähäisen kuluman. Se ei tarkemmin syynäten ole ihan samaa kuosia kuin muu penkki, mutta koska alkuperäistä vastaavan kankaan löytäminen osoittautui turhan haastavaksi, se sai jatkaa toistaiseksi
palvelustaan. Sivutuen kuluneet ompeleet ja painuneet pehmusteet uusittiin.

Kokoero vakiopenkkeihin verrattuna on aika hurja. Selkänoja hankaa kiinni B-pilariin jos penkkiä siirtää tarpeeksi taakse, ja selkänojan kallistussäätöön ei ylety jos ovi on kiinni. 😄 Mutta on eroa tuen määrässäkin... enää ei tartte roikkua ratissa rystyset valkoisina, että perse pysyis penkissä kurveissa. Ristiseläntukeakin on kerrankin riittävästi. Painoa Sparcoilla on yllättäen reilu kilo enemmän kuin vakionahoilla, vaikkei näissä ole edes korkeussäätöä.

Takapenkin panther black -eläinkuosi ei nyt sitten enää mätsännyt noiden etupenkkien kanssa, joten asialle tartti tehrä jotain. Päädyin nakkaamaan koko takapenkin pihalle. Suurinpiirtein ainoa syy penkin olemassaololle on ollut se, ettei tavaratilassa olevat kamat lennä pitkin matkustamoa, jos joutuu tallaamaan jarrupolkimen yllättäen pohjaan. Eli takapenkin selkänojan tilalle pitää laittaa kunnollinen verkko pysäyttämään tavarat, jos auto niiden ympärillä yhtäkkiä pysähtyy. Takapaksin äänieristys vaati penkin poistuttua huomiota, että metelin määrä pysyy jatkossakin edes jossain määrin siedettävänä. Takapenkki kun on kuitenkin hiukan vaimentanut takaa kantautuvia ääniä.

Takapenkki kaikkine kiinnikkeineen, turvavöineen ja hattuhyllyineen poistui vaa'an kautta, ja painoa lähti yhteensä 22kg. Tavoitteena ei ollut laihdutuskuuri, vaan halusin selvittää kuinka paljon äänieristettä sinne kehtaa tunkea ennen kuin mennään painossa plussan puolelle. Aika paljon siis. Motonetistä kannoin tallille noin 15 kilon verran STP:n butyylimattoa yms. äänieristekamaa, josta noin puolet päätyi tuonne Miniin. Siellä oli jo ennestään lattiassa muutama kilo Dynamat SuperLitea, mutta kyllä tuo silti vahvasti kevennyksen puolelle menee... Hiukan painoa tulee toki myös siitä tavaraverkosta kiinnikkeineen ja istuinosan paikalle tulevasta verhoilusta yms.

Alla kuva vaimennusmateriaalista syntyneestä tilkkutäkistä. Kajarien aukoista pääsi liimaamaan jonkun verran äänieristemattoa lokasuojien päälle myös tuonne piiloon jäävälle puolelle. Kaiuttimien taakse tuli butyylimaton päälle vielä tuollaista huokoista akustointimattoa (STP Splen). En ole ihan varma mihin se siellä vaikuttaa, mutta sellaista joku hifisti suositteli. 😄

Takapenkin panther black -eläinkuosi ei nyt sitten enää mätsännyt noiden etupenkkien kanssa, joten asialle tartti tehrä jotain. Päädyin nakkaamaan koko takapenkin pihalle. Suurinpiirtein ainoa syy penkin olemassaololle on ollut se, ettei tavaratilassa olevat kamat lennä pitkin matkustamoa, jos joutuu tallaamaan jarrupolkimen yllättäen pohjaan. Eli takapenkin selkänojan tilalle pitää laittaa kunnollinen verkko pysäyttämään tavarat, jos auto niiden ympärillä yhtäkkiä pysähtyy. Takapaksin äänieristys vaati penkin poistuttua huomiota, että metelin määrä pysyy jatkossakin edes jossain määrin siedettävänä. Takapenkki kun on kuitenkin hiukan vaimentanut takaa kantautuvia ääniä.

Takapenkki kaikkine kiinnikkeineen, turvavöineen ja hattuhyllyineen poistui vaa'an kautta, ja painoa lähti yhteensä 22kg. Tavoitteena ei ollut laihdutuskuuri, vaan halusin selvittää kuinka paljon äänieristettä sinne kehtaa tunkea ennen kuin mennään painossa plussan puolelle. Aika paljon siis. Motonetistä kannoin tallille noin 15 kilon verran STP:n butyylimattoa yms. äänieristekamaa, josta noin puolet päätyi tuonne Miniin. Siellä oli jo ennestään lattiassa muutama kilo Dynamat SuperLitea, mutta kyllä tuo silti vahvasti kevennyksen puolelle menee... Hiukan painoa tulee toki myös siitä tavaraverkosta kiinnikkeineen ja istuinosan paikalle tulevasta verhoilusta yms.

Alla kuva vaimennusmateriaalista syntyneestä tilkkutäkistä. Kajarien aukoista pääsi liimaamaan jonkun verran äänieristemattoa lokasuojien päälle myös tuonne piiloon jäävälle puolelle. Kaiuttimien taakse tuli butyylimaton päälle vielä tuollaista huokoista akustointimattoa (STP Splen). En ole ihan varma mihin se siellä vaikuttaa, mutta sellaista joku hifisti suositteli. 😄

Yokohama AD08R:t on tuossa alla. Viimeiset viisi tai kuusi vuotta olen käyttänyt noita rataillessa, kaksi ja puoli sarjaa olen ajanut niitä loppuun... En muista radalla ajaessani kiinnittäneeni huomiota tuohon vinkunaan. Ehkä kameran mikki poimii ne jotenkin korostetusti. Pitoa kyllä riittää, voin suositella lämpimästi. Kadullakin niillä pärjää, jos sietää sitä urissa vetelyä ja rengasmeteliä, ja muistaa vältellä lätäköitä. 🙂 
On muuten 205/50-16 -kokoisissa renkaissa eroja... vasemmalla Misukan PS3, oikealla AD08R. Toki vanteiden leveydessäkin on puolitoista tuumaa eroa.

Tuli laitettua alle BC Racingin V1 setti. On todella hyvä aiempaan verraten. Jousen esijännitys mahdollisimman löysälle ja vaimennus noin puoliväliin...toimii kadulla omaan makuun todella hyvin-> jämäkkä, mutta ei pintakova. Olisiko vaihtaneet tuon alapuslan matskua, koska ei vaikuttanut umpikamalle ja aiempaan nähden kuulostaa jopa äänettömämmältä, tai sitten tuo V1 (hinnat alkaen setti) on löysemmillä puslilla. Jos miinuksia hakee, niin takaiskarin vaimennusta ei pysty säätämään paikallaan, koska säädön jatkopätkän asennus yläpäähän olisi vaatinut melkoista askartelua. No, jos joskus tekee mieli säädellä, niin onpa nuo nopea irroittaa....

Viime suvena Wilbon onnistui haalimaan maailmalta tänne pohjolan perukoille suhteellisen harvinaiset JCW Sparco -penkit. Olin jo pidempään kuolannut sellaisten perään, mutta niitä näkyy myynnissä lähinnä Briteissä sivuhuomautuksella "collection only", ja sielläkin melko harvoin. Ebayssä on roikkunut myynnissä yhdet nahkaiset ja yhdet kankaiset jo kohta kaksi vuotta, mutta hinta on sellainen, että myyjä ei selvästikään halua päästä penkeistä eroon. Eli kauaa ei tarvinnut miettiä, kun Wilbon ilmoitti että jakkarat olis kaupan. 🙂

Mahtuivat muuten hienosti Minin kyytiin. 😄




Näitä Sparcoja on saanut joskus muinoin tilattua R50/R53:een tehtaalta lisävarusteena sekä marmoritiskiltä jälkiasennuksena, ilmeisesti ainakin siihen asti kun sivubägilliset Recarot (jotka on GP:ssä vakiona) tuli tarjolle joskus faceliftin tienoilla. Penkki on käytännössä Sparco Milano, mutta hieman eri verhoilulla. Tarjolla on ollut kangas-, nahka- ja alcantaraverhoillut versiot.

Nämä kangasverhoillut yksilöt on pohjasta löytyneiden Sparcon quality check -tarrojen perusteella tehty vuodenvaihteessa 2003/2004, ja siihen nähden kuskin penkin sivutuet oli kuluneet jopa yllättävän vähän. Roudasin kuskin penkin kuitenkin verhoomoon alkuperäisen ryhdin palauttamiseksi. Siellä selvisi että selkänojan sivutukeen oli jo kertaalleen vaihdettu yksi pala kangasta, mikä selittää vähäisen kuluman. Se ei tarkemmin syynäten ole ihan samaa kuosia kuin muu penkki, mutta koska alkuperäistä vastaavan kankaan löytäminen osoittautui turhan haastavaksi, se sai jatkaa toistaiseksi
palvelustaan. Sivutuen kuluneet ompeleet ja painuneet pehmusteet uusittiin.

Kokoero vakiopenkkeihin verrattuna on aika hurja. Selkänoja hankaa kiinni B-pilariin jos penkkiä siirtää tarpeeksi taakse, ja selkänojan kallistussäätöön ei ylety jos ovi on kiinni. 😄 Mutta on eroa tuen määrässäkin... enää ei tartte roikkua ratissa rystyset valkoisina, että perse pysyis penkissä kurveissa. Ristiseläntukeakin on kerrankin riittävästi. Painoa Sparcoilla on yllättäen reilu kilo enemmän kuin vakionahoilla, vaikkei näissä ole edes korkeussäätöä.

Viime suvena Wilbon onnistui haalimaan maailmalta tänne pohjolan perukoille suhteellisen harvinaiset JCW Sparco -penkit. Olin jo pidempään kuolannut sellaisten perään, mutta niitä näkyy myynnissä lähinnä Briteissä sivuhuomautuksella "collection only", ja sielläkin melko harvoin. Ebayssä on roikkunut myynnissä yhdet nahkaiset ja yhdet kankaiset jo kohta kaksi vuotta, mutta hinta on sellainen, että myyjä ei selvästikään halua päästä penkeistä eroon. Eli kauaa ei tarvinnut miettiä, kun Wilbon ilmoitti että jakkarat olis kaupan. 🙂

Mahtuivat muuten hienosti Minin kyytiin. 😄




Näitä Sparcoja on saanut joskus muinoin tilattua R50/R53:een tehtaalta lisävarusteena sekä marmoritiskiltä jälkiasennuksena, ilmeisesti ainakin siihen asti kun sivubägilliset Recarot (jotka on GP:ssä vakiona) tuli tarjolle joskus faceliftin tienoilla. Penkki on käytännössä Sparco Milano, mutta hieman eri verhoilulla. Tarjolla on ollut kangas-, nahka- ja alcantaraverhoillut versiot.

Nämä kangasverhoillut yksilöt on pohjasta löytyneiden Sparcon quality check -tarrojen perusteella tehty vuodenvaihteessa 2003/2004, ja siihen nähden kuskin penkin sivutuet oli kuluneet jopa yllättävän vähän. Roudasin kuskin penkin kuitenkin verhoomoon alkuperäisen ryhdin palauttamiseksi. Siellä selvisi että selkänojan sivutukeen oli jo kertaalleen vaihdettu yksi pala kangasta, mikä selittää vähäisen kuluman. Se ei tarkemmin syynäten ole ihan samaa kuosia kuin muu penkki, mutta koska alkuperäistä vastaavan kankaan löytäminen osoittautui turhan haastavaksi, se sai jatkaa toistaiseksi
palvelustaan. Sivutuen kuluneet ompeleet ja painuneet pehmusteet uusittiin.

Kokoero vakiopenkkeihin verrattuna on aika hurja. Selkänoja hankaa kiinni B-pilariin jos penkkiä siirtää tarpeeksi taakse, ja selkänojan kallistussäätöön ei ylety jos ovi on kiinni. 😄 Mutta on eroa tuen määrässäkin... enää ei tartte roikkua ratissa rystyset valkoisina, että perse pysyis penkissä kurveissa. Ristiseläntukeakin on kerrankin riittävästi. Painoa Sparcoilla on yllättäen reilu kilo enemmän kuin vakionahoilla, vaikkei näissä ole edes korkeussäätöä.

Kärry pääsi lokakuussa sisätiloihin talvea pakoon, vaikkei tässä kovin kummoista talvea ole ollutkaan. Viime kesän ajelut meni lopulta ilman isompia murheita. Öljyä tuntuu menevän edelleen mukavaan tahtiin, eikä sitä kuitenkaan päädy ihan hirveästi tuonne öljynkeräyssäiliöön. Ilmeisesti sitä poistuu palamalla enemmän sylinterien seinämistä kuin huohotuksen kautta. Black Friday -tarjouksesta nappasin RVS-satsit aika sopivaan hintaan, ja ajattelin tehdä käsittelyt koneeseen keväällä ajokauden alkajaisiksi. Saas nähdä saako sillä tekohengitettyä tuota yhtään. Männänrengasjumppa on joka tapauksessa edessä jossain vaiheessa.

Keräyssäiliön siirsin venakopan vierestä viileämpään paikkaan ABS/DSC -pömpelin viereen, ja sen jälkeen sinne alkoi kertymään (tiivistymään) myös veden ja etanolin sekoitusta.




Kesällä tehtiin Minillä pieni road trip etelänaapuriin Pärnuun ja Tarttoon. Alkukesästä tein tuota reissua silmällä pitäen koneeseen bensasäädöt, kun Virosta ei etanolia saa. Mutta lopulta reissusta selvisikin ottamalla Helsingissä tankin täyteen viinaa, ja tankkaamalla kymmenen litraa bensaa sekaan Pärnussa. Viro on lyhyiden etäisyyksien maa. 🙂 No, onpahan säädöt valmiina ensi kesän IMM-reissua varten.

Radallakin tuli käytyä muutamaan otteeseen, ja tietenkin myös MCFF:n ratapäivillä Ahvenistolla. Kannattaa käydä tsekkaamassa kuvat tapahtumasta clubin nettisivuilta: https://www.mcff.net/syysratapaiva-2019-ahvenisto-galleria/

Alastarossa siirrytiin uusitun asvaltin myötä ajamaan autoillakin ns. mopolenkki, eli viimeinen kurvi mennään hieman eri reittiä kuin aikaisemmin. Tuo lisää kierrosaikaan ilmeisesti joitain sekunteja, joten vertailua vanhoihin aikoihin on vaikea tehdä. Suoranopeudet oli logien mukaan kuitenkin kovempia kuin aikaisemmin, joten jossain on tapahtunut jotain kehitystä. Paras kierrosaika oli 1:37,22, joka on n. 2,7sek hitaampi kuin aikaisempi personal best lyhyemmällä lenkillä. Alla kyseinen kierros videon muodossa. 

https://youtu.be/2_pucMjfzfM

Kärry pääsi lokakuussa sisätiloihin talvea pakoon, vaikkei tässä kovin kummoista talvea ole ollutkaan. Viime kesän ajelut meni lopulta ilman isompia murheita. Öljyä tuntuu menevän edelleen mukavaan tahtiin, eikä sitä kuitenkaan päädy ihan hirveästi tuonne öljynkeräyssäiliöön. Ilmeisesti sitä poistuu palamalla enemmän sylinterien seinämistä kuin huohotuksen kautta. Black Friday -tarjouksesta nappasin RVS-satsit aika sopivaan hintaan, ja ajattelin tehdä käsittelyt koneeseen keväällä ajokauden alkajaisiksi. Saas nähdä saako sillä tekohengitettyä tuota yhtään. Männänrengasjumppa on joka tapauksessa edessä jossain vaiheessa.

Keräyssäiliön siirsin venakopan vierestä viileämpään paikkaan ABS/DSC -pömpelin viereen, ja sen jälkeen sinne alkoi kertymään (tiivistymään) myös veden ja etanolin sekoitusta.




Kesällä tehtiin Minillä pieni road trip etelänaapuriin Pärnuun ja Tarttoon. Alkukesästä tein tuota reissua silmällä pitäen koneeseen bensasäädöt, kun Virosta ei etanolia saa. Mutta lopulta reissusta selvisikin ottamalla Helsingissä tankin täyteen viinaa, ja tankkaamalla kymmenen litraa bensaa sekaan Pärnussa. Viro on lyhyiden etäisyyksien maa. 🙂 No, onpahan säädöt valmiina ensi kesän IMM-reissua varten.

Radallakin tuli käytyä muutamaan otteeseen, ja tietenkin myös MCFF:n ratapäivillä Ahvenistolla. Kannattaa käydä tsekkaamassa kuvat tapahtumasta clubin nettisivuilta: https://www.mcff.net/syysratapaiva-2019-ahvenisto-galleria/

Alastarossa siirrytiin uusitun asvaltin myötä ajamaan autoillakin ns. mopolenkki, eli viimeinen kurvi mennään hieman eri reittiä kuin aikaisemmin. Tuo lisää kierrosaikaan ilmeisesti joitain sekunteja, joten vertailua vanhoihin aikoihin on vaikea tehdä. Suoranopeudet oli logien mukaan kuitenkin kovempia kuin aikaisemmin, joten jossain on tapahtunut jotain kehitystä. Paras kierrosaika oli 1:37,22, joka on n. 2,7sek hitaampi kuin aikaisempi personal best lyhyemmällä lenkillä. Alla kyseinen kierros videon muodossa. 

https://youtu.be/2_pucMjfzfM

Mä en ole kertaakaan saanut sitä o-rengasta rikki, mutta olen vierestä seurannut öljyn roiskumista lattialle kun noin käy. Hieno konstruktio kyllä.
Mulla on omassa kierteet siinä kannessa lämpöanturille, on taatusti metallia. :) 

Juu, nuppi lähtee vetämällä. Saattaa olla aika tiukassa. Siinä riuhtoessa kannattaa varoa ettei se irti lähtiessään jatka samaa matkaa omaan nenään/otsaan/silmään...

Tässä olisi vähän enemmän tietoa mitä kaikkea tuo muutos vaatii.
https://web.archive.org/web/20150404150529/http://personal.stevens.edu/~jdunn/FixingtheWeakLink.pdf
FixingtheWeakLink.pdf

Uudessa Mobilistissa hieno juttu vanhasta rallista Minillä ja toinen pienempi : Vaimon ääni osiossa.

Voi olla myös sisäisesti muurautunut umpeen sopivasti vaikka letkut on kuumia, aika yleistäkin jos ei ole jäähdytinesteitä vaihdettu ajoissa tai on sekoitettu eri nesteitä. Tämän saa helpoiten tarkistettua niin että tulikuuman auton antaa hetken käydä korkeilla kierroksilla ilman sisätilanpuhallusta. Sitten puhallus päälle ja jos hetken tulee lämmintä niin kenno on vaihtokunnossa.

Jos en olis jäänyt jahkailemaan, niin meno-paluu auton ja hytin ja ateriapakettien kanssa olis ollu n. 670€. Mutta menin lukemaan mainospostin sen verran väärin, että luulin varauksen olevan mahdollista vielä tänään. No, olihan se voimassa klo 00.59 asti tänään. Eli jäi toi tarjous nyt sitten käyttämättä. 😝
Ehkä otan kostoksi menomatkalle lepotuolipaikan... tai odottelen matkamessutarjousta.

Kukaan ei varmasti estä ostamasta lippuja täydellä hinnalla, edes paluumatkalle. Ja muistaakseni kalliimpi sesonkihinnoittelu alkaa 15.6., joten kannattaa varmuuden vuoksi vielä venyttää paluuta vähintään sinne saakka. 😄
Nythän on jo tarjoushintoja kevään/kesän matkoille, kun varaa ennen vuodenvaihdetta. Ja matkamessujen aikaan on tavannut olla myös tarjouksia (tammikuussa).

Itellä on lomien kanssa sen verran tiukkaa, että takaisin pitää tulla joka tapauksessa kesäkuun puolessavälissä, eli ajoitan paluun tohon 14. päivään... eiköhän siinä ehdi kiertämään Nordschleifea ihan tarpeeksi. Hyvällä tuurilla pääsee vielä omalla autolla takaisinkin. 😅

Meillä on tuo paluu päivä vielä auki, katotaan vasta IMM:ssä, milloin koti-ikävä iskee. Koko kesä vapaana.😆. Eli ei tarvetta tehdä tiukkaa aikataulua.