Igor

Tuolla mcff.net pääsivulla on linkki "muutamaan" Purtsin ottamaan kuvaan tapahtumasta.

Hyvin kesti meikäläisenkin kulkine, mitä nyt seuraavana päivänä huomasin että syyläri vuotaa (taas)... Ihan kiva rinkulahan tuo on, ja mukavasti oli taas väkeä paikalla.

Tuonne kun heittää tiedot laskuriin, niin saa aika hyvän arvion: https://fuelinjectorclinic.com/pages/flow-calculator Näyttäs siltä että Cooper S:n vakiotehoilla suuttimet (330cc) pitäs riittää etanolilla. JCW:llä ei riittänyt.

IMMistä tulee juttua seuraavaan Ministeriin, mutta joo perille päästiin, ja vieläpä takaisinkin. Isoimmat vastoinkäymiset liittyi siihen, että Baltiasta ja Puolasta ei saa E85:ttä, enkä ollut sattuneesta syystä ehtinyt tekemään uudelle koneelle edes kunnon etanolisäätöjä, bensasäädöistä nyt puhumattakaan. Menomatkalla jouduttiin tästä johtuen himmailemaan aika paljon, kun oli syöttö niin pahasti pielessä. Paluumatkalla alkoi jo näyttämään vähän paremmalta, kun oli saanut säädettyä karttoja n+1 kertaa. Menomatkalla Varsovasta lähtiessä sattui ainoa mekaaninen ongelma, kun pohjamuovi irtosi yhdestä kiinnikkeestä apurungosta, ja ryhtyi pitämään motarilla kohtuutonta läpsytystä. Paluumatkalla huomattiin mikroskooppinen vuoto syylärissä, kun auton alla oli erään Hese-pitstopin jälkeen pieni lätäkkö, ja syylärin päädyssä kuivuneita valumajälkiä. Noin desin verran piti lisätä vettä tolla n. 3000km matkalla. Eli ihan hyvä pikku sisäänajo. Paikan päälle ehdittiin sopivasti jonottamaan sisäänpääsyä. Itseäni ilahdutti uusien Minien määrä. Prosentuaalinen osuus kaikista jäi aika pieneksi, mutta kun Minejä oli paikalla yhteensä n. tuhat (virallinen hiha-arvio, kukaan ei ilmeisesti laskenut), niin kyllä niitä riitti. Suomi-letka lähdössä Lesznosta takaisin kohti kotia.

Kannattaa ynnäillä riittääkö suuttimet oikeasti. Suunnittelin yhteen Pösöön tuota eflexfuelia, kun sivujen mukaan oli yhteensopiva, mutta netin suutinlaskurit näytti aika selkeesti että täydellä kaasulla loppuu soppa, kun on jo bensalla reilusti yli 80% IDC. R53:ssa olis myös loppunut suuttimet kesken E85:llä, mutta siihen piti muutenkin laittaa isommat, joten se meni siinä samalla. Sillä oon nyt ajellut kymmenisen vuotta etanolilla.

Olis taas se aika vuodesta, kun Minit kokoontuvat Akaaseen kurvailemaan. Itse olen ollut viimeksi Minillä mukana vuoden -21 ratapäivillä, kun tuosta vekottimesta suli mäntä just ennen vuoden -22 tapahtumaa... mutta nyt se on taas iskussa, ainakin toistaiseksi.

Illalla piti vielä käydä tiskaamassa kolmen ja puolen vuoden pölyt päältä pois. Tai tuulilasista taaksepäinhän toi oli kyllä ollut jossain määrin peiteltynä. Yllättävän puhtaaksi lähti pelkällä snowfoamilla. Olin tainnut vahailla kärryn huolella silloin syksyllä -22 ennen männän sulamista. Sitten vielä loputkin kamat uudelle tallille, ja 11mm spacerit takas paikalleen. En uskaltanut niiden kanssa katsastukseen, nyt oli pakko pelata varman päälle. IMMiin lähtöön 7 tuntia, ja vielä pitäis pakata ja ehkä vähän nukkuakin... Startti kotitallista kohti IMMiä 26.5. klo 4.57. Ensimmäinen etappi, eli Kaunas, saavutettiin klo 22. Kuvassa myös Mini.

Harvoin on katsastuksessa jännittänyt näin paljon. Eihän siinä tietenkään mitään vikaa pitänyt ollakaan, mutta jos nyt olis vaikka joku jarru vähän jumittanut, niin aikaa korjaamiseen ja uusintakatsastukseen ei kauheasti enää jäänyt... Ei huomautettavaa. Sitten vielä päiväksi töihin. IMMiin lähtöön reilut 18 tuntia, eihän tää menny ees tiukalle.

Jaaha, tämä tarina unohtuikin tänne melkoiseen cliffhangeriin. No, tästähän on tarinoitu pitkin kesää harrastajamiiteissä, mutta koitan kirjoitella loput vielä tännekin. Olin joskus paria kuukautta aikaisemmin sopinut melko optimistisesti siirtymisestä toiseen harrastetalliin touko-kesäkuun taitteessa. Sain Minin lohkon niin nopeasti pajalta takaisin, että ajattelin projektin olevan valmis hyvissä ajoin, ja että muuttopuuhiin jäisi reilusti aikaa ennen IMMiin lähtöä. Tässä kohtaa valistuneimmat lukijat varmaan jo arvaavatkin, että kiirehän sen muuton kanssa tuli. Eli seuraava remonttipäivä alkoi sillä, että hain firman pakun lainaan. No, tavaroitahan ei voinut heti kärkeen pakata, kun Mini oli vielä osittain levällään, ja työkaluille yms. olisi vielä käyttöä. Eli ensin Mini ajokuntoon. IMMiin lähtöön oli tässä kohtaa aikaa noin 40 tuntia. Ennen auton tiputtamista pukeilta toista kertaa, laitoin vielä öljyjäähyn ja sisälokarit kiinni, jottei kärryä tarttis enää uudestaan nostaa ylös ennen sisäänajoa. Puskuripalkki on sen verran paksua kamaa, että siihen sai tehtyä kierteet jäähyn kiinnittämistä varten. Jäähy osui tuurilla lähestulkoon keskelle palkkia letkujen pituuden puolesta, mutta letkuvedot tuli sentään suunnitellulle paikalle. Niille on puskurin kuoren sisällä juuri kahden letkun mentävä tila säleikön alapuolella. Itse jäähdytin olis voinut olla sentin tai pari taaempana, koska tilaa siellä puolella on. Nyt joutui vähän muotoilemaan muovista puskurin säleikköä kuumailmapuhaltimella, että se sopi paikalleen. Kiire alkoi olla sitä luokkaa, että työvaiheista ei tullut kauheasti napsittua kuvia. Sitten vaan auto alas pukeilta, työntely tallin ovelle, ja vääntämään avaimesta. Ensin nyppäsin kuitenkin etummaisen lambdan piuhan irti, koska aikaisempien kokemusten mukaan kone käy silloin tyhjäkäyntiä taatusti turvallisen rikkaalla, enkä ollut ihan varma johtuiko pakosarjan punahehku laihalla käymisestä. Todennäköisempi syy oli kuitenkin varmaan liian myöhäinen sytytys, kun puolan jännite pääsi tipahtamaan. Vekotin kävi näillä eväillä varsin nätisti. Ja kuten videolla näkyy, olin unohtanut laittaa pakosarjan lämpösuojan paikalleen. Ilman tätä unohdusta en olis ihan heti huomannut sitä edellisen käynnistyksen punahehkua... tuurilla ne isotkin laivat seilaa, eikös vaan. Lämpösuojaa ei saa ilman peltisaksia tuonne paikalleen, ellei irrota pakosarjaa. Sen verran paljon isompi toi OBX:n tekele on orkkikseen verrattuna. Tässä kohtaa muuttoavuksi värvätty kaveri oli jo saapunut tallille, ja kun autokin oli käytännössä valmis, siirryttiin muuttopuuhiin. Kolmen pakettiautollisen jälkeen vanhalle tallille jäi enää Mini ja sisäänajon jälkeiseen öljynvaihtoon ja pesuun tarvittavat kamat. Sitten pitikin käydä vielä palauttamassa firman paku Tampereelle. Sisäänajolle pääsin starttaamaan suunnilleen klo 23.30, eli IMMiin lähtöön oli vielä reilusti yli 30 tuntia aikaa. Kävin heittämässä semmosen reilun vartin mittaisen reiluja kiihdytyksiä sisältäneen lenkin, kun semmoista konepajan kaveri suositteli. Kuulemma konetta säälimällä saa aikaiseksi vain öljyä syövän koneen, männänrenkaiden olis hyvä asettua per heti. Konstit on monet jne, mutta joka tapauksessa kone toimi lenkin ajan kuten pitääkin. Sitten vielä vainoharhainen vuotojen tsekkaus lampun kanssa ympäri konehuonetta, ja kun sellaisia ei löytynyt, vaihdoin öljyt ja suodattimen. Ai että sitä fiilistä, kun lähdin tallilta Minillä kohti kotia! Tätä oli ollut ikävä. Perillä kotitallissa vähän kahden jälkeen yöllä. Katsastus oli varattu seuraavalle aamulle klo 10, ja IMMiin lähtöön oli aikaa 27 tuntia. Selkeesti voiton puolella.

Joka kuukauden eka tiistai kokoontuu Minejä Vehoniemen automuseolla tälleen kesäaikaan. Ei ole mahdottoman matkan päässä H-linnasta. Itsekin pyrin siellä käymään taas tänä kesänä, kun sain tuon oman kulkineen viimein takas ajoon.

Mä vaihdoin ne kyseiset "laakerit", joita myös pusliksi kutsutaan, polyuretaanisiin jo yli 10 vuotta sitten. Ei ole sen jälkeen tarvinnut niihin koskea. Oli aika iso vaikutus kyllä, kun vanhat oli vähän kulahtaneet. Kulutustavaraahan ne on, ainakin ne vakiot kumiset. Leima tuli taas kerran ekalla yrittämällä, mutta tällä kertaa kyllä vähän jännitti, kun koneremppa valmistui vasta katsastusta edeltävänä yönä, ja seuraavana aamuna piti olla lautassa kohti Tallinnaa.

Sitten uusi yritys... ..ja seuraava vuotokohta. Mulla oli ollut jo vuosia suunnitelmissa laittaa tähän vekottimeen erillinen lämpöanturi jäähynesteille, kun tehtaalla asennettu navigaattori oli syönyt mittaristosta lämpömittarin paikan. Innovaten mittari on ollut asennettuna kajuutassa varmaan jo 5-6 vuotta, mutta se on näyttänyt toistaiseksi pelkkää latausjännitettä tän anturin puuttuessa. Yksinkertaisinta se olis ollut laittaa ylävesiletkuun, mutta eihän se siellä näytä oikeaa lämpötilaa ennen kuin termari aukeaa. Tässä remontin yhteydessä pääsin viimein kätevästi käsiksi tuonne lämppärin kennolle menevään letkuun, ja tyrkkäsin sinne tuommoisen adapterin anturille. Ja se sitten päätti vuotaa anturin juuresta. Onneksi kyse oli vain kiristyksen puutteesta. Toki sekin vaati että ympäriltä piti purkaa koko imuputkisto ja ilmansuodatinboksi ja ECU yms. Ehkä tuolle olis voinut tehdä paikan kanteenkin, mutta yhden NPT-kierteen kokemuksella en uskaltanut lähteä siihen hommaan. Tämän jälkeen olikin vuorossa öljyt, ja öljynpaineiden hakeminen. Siinä meinasi taas usko loppua kun hinkkasin konetta startilla ilman tulppia ikuisuudelta tuntuneen ajan. Lopulta öljyvalo kuitenkin sammui ja painemittarikin heräsi eloon. Ei sitten muuta kuin tulpat ja välijäähy paikalleen, ja bensapumpun sulake myös. Tuuppasin auton ovelle ettei tallista tule kaasukammio, ja rohkeasti vääntämään avaimesta. Kone hörähti kerrasta henkiin, ja annoin sen käydä kohtuullisen korkealle säädettyä tyhjäkäyntiä kuten oli ohjeistettu. Pieni kaasupolkimen painallus nosti kierroksia nätisti, ja kone kuulosti suorastaan hyvältä. Muutenkin kaikki näytti hyvältä, mutta seosmittari näytti sitkeästi olevansa edelleen lämmitysvaiheessa. Sitten huomasin että pakosarja alkoi vaihtamaan väriä. Pistin samantien pelit seis. Imuvuotoja tuskin oli, koska kävi tyhjäkäyntiä ihan mallikkaasti. Kattikaan tuskin oli aivan tukossa, koska kone otti kierroksia varsin halukkaasti. Vikakoodit näytti että puolan jännite oli liian alhainen, eli sähköissä oli jotain matoja... voltteja oli kone sammutettuna kuitenkin 12,5. Annoin koneen jäähtyä ja starttasin taas. Käynnistyi laakista, mutta seosmittari näytti E9, eli alhainen jännite. Ai niin, mullahan on tässä jännitemittarikin... no se näytti kone käynnissä jotain alle 11V. Kone seis ja tutkimaan johtoja. Kun heti ei löytynyt mitään selkeää irtopiuhaa, aloin epäilemään laturia. Olin vaihtanut sen varaosakoneesta, koska vanhasta oli kuori halki ja se pyöri aika nahkeasti. Eli kärry takas pukeille, keula service modeen, ja mies auton alle. Ajattelin ekana tsekata että laturissa on ylipäätään piuhat kunnolla kiinni. No ei ollut. Jännitteensäätimen plugi oli hädin tuskin huulilla. Pari ärräpäätä lenteli tässä kohtaa. Pistin plugin kiinni ja lähdin kotiin nukkumaan. IMMiin lähtöön oli vielä yli 50 tuntia...

Vesi-metkujäähyn ruiskulle piti tehdä NPT-kierteet imutorveen. Enpä ollut tuommoisia kierteitä ennen tehnyt, joten vähän oltiin jännän äärellä. Selvisin hommasta kuitenkin ilman että tartti turvautua siitä toisesta koneesta pelastettuun torveen. Varsinaisen ruiskun asennuksen jätin myöhemmäksi, kun alkoi vähän aikataulupaineet kasautumaan... Laturin kohdalla piti turvautua varaosakoneen osiin, kun huomasin että omasta koneesta irrotettu pyöri ihan pirun nahkeasti. Sehän oli jo vuosia sitten kuorestaan hieman haljennut, eli kaippa siinä oli viimein laakerilinja mennyt kieroon. Mulla oli siinä laturissa Kavsin +5% ylikoon rulla (köykämiiniä sekin), jonka tietenkin siirsin "uuteen" laturiin. Tässä kohtaa se alkoi jo vähän muistuttamaan R53:n konehuonetta. Ei muuta kuin syyläri paikalleen ja vedet sisään... ..jolloin löytyi ensimmäinen vuoto. Varaosakoneessa oli lohkolämppäri, jonka päätin jättää kesäautosta pois, ja löin tilalle uuden pakkaspropun. Väärin lyöty. Ehkä sen pitävyyden olis pystynyt jotenkin tsekkamaan ennen koneen paikalleen pistämistä, mutta eipä tullut mieleen tämä skenaario. Aikaa reissuun lähtöön 8 päivää, ja sitä ennen olis vuorossa vielä harrastetallin muutto toiseen osoitteeseen. Tässä kohtaa alkoi jo vähän tuntua kiireeltä. Ensimmäinen ongelma oli saada vuotava proppu irti, sitten isompi ongelma oli pistää sinne uusi... ensimmäisen ongelman ratkaisu varmistui @Mini1380 konsultoimalla, kun muistin kuulleeni kiroilua lohkolämppärin asentamisesta GP:hen. Eli tarvittiin vain pirun pitkä asennusrauta jolla propun reunan sai lyötyä tuosta kulmasta sisään. Isompaan ongelmaan löytyi ratkaisu romulaatikosta, johon olin heittänyt koneesta irrottamani lohkolämppärin. Uutta proppua tuonne ei nimittäin saa lyötyä mitenkään. Lämppäri vaati vain perusteellisen putsauksen ja uudet o-renkaat. Johtoja en ryhtynyt tuolle vetämään...

Tässä vielä yksi otos ennen kuin kone meni paikalleen. Öljynpaineanturi on meikäläisellä tämmösellä virityksellä kiinni suodattimen jalan ja painekytkimen välissä. Eli toi teräspunosletku tulee sinne tuulilasin alla olevaan kaukaloon, jossa on se varsinainen anturimötikkö, kun se ei oikein sovi tuonne T-haaraan suoraan. Tää letku oli kätevä myös öljypumpun täyttämiseen kun pyörittelin paineita koneeseen ennen ekaa starttia. Yksi ylimääräistä aikaa vaatinut osa, eli tuo PRW:n nestevaimennettu kampuran hihnapyörä. Vaimentaa hyvin joo, mutta aivan kamala asentaa sekä irrottaa. Luulin saaneeni sen oikeaan syvyyteen kun kone oli vielä pukissa, mutta eihän se ollut siellä päinkään. Eli toho käteen, rulla n. 90 asteeseen ja vääntämään kiinnityspultilla perille, kun asennustyökalukin otti ja hajosi. Irrottaessa sain parikin eri ulosvetäjää rikki. Seuraavan kerran tuo lähtee rälläkällä, ja siihen tulee ATIn dampperi tilalle. Tilasin taannoin uuden tuommoisen vaimenninpalasen (coupler) ahtimeen, joten piti sekin nyt sitten vaihtaa. Eipä siinä vanhassa kyllä väljyyttä tuntunut, mutta uusi oli selvästi kireämpi laittaa paikalleen, joten kai siinä jotain kulumaa oli. Ahtimen rulla meni myös vaihtoon, eli -17% -> -13%, jottei mennä ihan hirveille ylikierroksille kun koneen punaraja nousee. Vanha oli maalattu punaiseksi, koska se on nopein väri. Kavs oli keksinyt että noita voi tehdä myös köykämiinistä, joten tilasin semmosen. Ei tällä ihan sitä vesi-metkujäähyn parin kilon pumpun painoa kompensoida, mutta on tämä hyvä alku. Sitten oli vuorossa öljyjäähyn paikan mallausta ja letkujen mittausta. Yllättävän luonteva reitti noille letkuille löytyi ilman että tartti leikellä mitään. Suodattimen jalassa olevan laipan toinen letkuliitäntä on suoraan kohti vetarin sisempää niveltä, mutta 45 asteen liittimellä sen sai juuri ja juuri väistettyä.

Ainahan näissä lopulta kiire tulee... Toi on kimppatalli, ja pressun alla on kaverin LS-swapattu herrasmies-coupe.