imperial

Kyllä sieltä kankaiden alta löytyy ruskea "Tan Brown"  ns matkalaukkupahvi. Mitään muuta materiaalia ei tuotannon alusta lähtien käytetty. Värilisäyksenä tuli myöhemmin siniharmaa ja vielä musta hyvin myöhään jossain vaiheessa. Alkuperäisen varaosakirjan 3rd editionin mukaan mikään ei muuttunut vuoteen 1962 mennessä.
Tästä vararenkaan sijoituksesta etupenkin taakse senverran. että muuta paikkaa ei siis ole koska ensimmäiset Vanit olivat "steel load floor" mallisia ja myöhemmät Suomeen tuodut olivat sitten melkein poikkeuksetta jo Export UK Special-malleja joiden valmistus alkoi hieman myöhemmin. Niissä vararengas oli vanerilevyn alla taaempana. Siksi pääosin Suomeen tuodut voitiin rekisteröidä myöhemmin henkilöautoiksi vain takapenkki asentamalla ja takakyljet sivulaseja varten puhkaisemalla koska kaikki kiinnitykset selkänojaa  varten olivat jo valmiina. Takapenkin ja selkänojan saattoi valmistaa myös itse jos ei tehdastekoista halunnut ostaa. En väitä etteikö myös näihin pitkällä takalattialla olleisiin varhaisempiin malleihin voinut  takapenkkiä laittaa, mutta aika erikoisen näköisiä viritelmiä niistäkin nähtiin. Ei siellä takana pystynyt kukaan istumaan. No, tämä kappale oli ehkä itsestäänselvyys.
Laita lisää kuvia vaikkapa YV:nä niin vastailen.
 

Kokeillaan vielä kerran.

Kokeillaan vielä kerran.

Yksi osa jäi myymättä 25 vuotta sitten tuollaiseen lukkoon. Kuvassa merkitty nuolenkärjellä. C-AHT587 oli numero Special Tuningilla. "Side gear ring" .Tarvitseva laittakoon YV:tä.

Lohko lienee peräisin 1098 cc koneesta. Niissä ei ollut reikää kuin vasta myöhemmin 70-luvulla, koska Mailereissa oli pitkään sähköinen bensapumppu.
En muista että Mini 998cc koneissa olisi ollut kuvan mukaista lohkoa edes kaikissa ensimmäisissä tonnisissa Coopereissa. Jotenkin nyt tulee mieleen männänlaesta korkeapuristeinen MG 1100:n kone. Kampiakselissa pitäisi sitten olla valunumero 12G82 ja kannessa 12G295. Mutta kyllä männät kuitenkin lie vakiot.
Toki jokin muukin selitys tälle lohkolle voi olla.
 

Tähän piti palata. Jos ketään kiinnostaa - alla tehtaan tiedote asiasta:

 

Tähän piti palata. Jos ketään kiinnostaa - alla tehtaan tiedote asiasta:

 

Tähän piti palata. Jos ketään kiinnostaa - alla tehtaan tiedote asiasta:

 

Turbo Metrossa on 4 mm ulkomitaltaan isompi tuloakselin rullalaakeri (ADU6033)  kaavelissa. Muut tavarat on samat.  Nyt vain epäilyttää tuo vaihdelaatikon  kunto..

Kiitos kovasti jo kaikille. Näin ajattelin, että mahdollisimman pienin toimenpitein auto toimivaksi ja katsastukseen. Ulkoa tietysti puunataan viimeisen päälle kuten myös matkustamo. Tavoitteena olisi kesä 2018 viimeistään, että saa rauhassa ilman kiiruita perehtyä aiheeseen.

Se on niinsanottu mielenrauhannäppäin. Sitä kun painelee - näkee, että onko polttimo ehjä. Huumoria. Ihan oikeasti valo kyllä syttyy kun jarrunesteet katoaa jommasta kummasta piiristä. Joltisenkin hyvin Mini pysähtyy puolitehoisillakin jarruilla. On tuo ainakin parempi kuin sama ilmiö yksipiirijarruilla. Poljin kolahtaa heti lattiaan. Tandemilla ainakin pumppaamalla vielä pysähtyy. Paine-eron anturi on konehuoneessa tulipellissä sellaisessa messinkisessä H-muotoisessa liitoksessa johon tulee ainakin viisi jarruputkea. Tarkempia kaavioita pitäisi olla korjausoppaassa.

Automaattimalleissa käytettiin tuollaisia. Nimenomaan 850 Mk1 malleissa ja ehkä Austin America-mallissa. Lavat jyrkemmässä kulmassa ja ehkä aavistuksen verran leveämmät.

Jarruvian merkkivalon tarkistuskytkin on siis ihan vain ainoastaan merkkivalo jonka lamppua voidaan testata painamalla uritetusta reunasta jolloin lamppu maadoittuu ja pitäisi syttyä. Muuta virkaa sillä ei ole. Lamppu vaihdetaan etukautta irroittamalla koko kansiläppä ja lamppu on jotain 12V  1,2 W tyyppi E5. 
Hazard kytkin on aika herkkä hajoamaan ja kaikki 6 johtoa pitää olla oikein kytketty.

Eipä tosiaan ollut numeroita, kunhan muistelin jotain muuta rojua. Tuollaiset oli. Kahdeksasta pikkutapista kolme poikki. Ei ihan paha. Postimaksu ja vaivanpalkkaa vähän päälle.

Kyllä yhdet käytetyt ainakin löytyy. Näyttää vaan kuitenkin enempi mailerin vastaavilta osilta. Jos puolikkaasta löytyy numero 31G ....jotain, niin ovat mailerista. Yhdet uudet Minin aidot muovit pitäis olla kans, mutta se onkin jo sitten oma juttunsa.

Kyllä kattopelti on sama vuodesta -59 lähtien, mutta sisäpuolella ylärakenteissa eroja on. Tuo isompi muutos vuoden -69/70 mallisten jälkeen tosiaan osui noin 86 tai 87 tienoille ja kattoverhous muuttui aika paljon ja kannatinraudat samoin. Varsinkin takimmaisen kannattimen kohdalla pariin eri kertaan jopa. Jos nyt rautoja ei ole tai ovat vääränmallisia - ei mikään helppo homma.
Kuitenkin vanhemman mallinen (70-85) verhous ja sen omat raudat ja lisäksi takakulmakappaleet ja aurinkolipat samaa sarjaa, niin ei mikään mahdoton homma saada paikoilleen.
 

Ei muuten aukea lukkomutteri kääntämällä. Tuossa on tappilukitus joka pitää porata auki ja sitten vasta lukitus aukeaa. Kiristys ja uusi poraus/tapitus mielellään vastakkaiselle puolelle, ei kuitenkaan hammastetulle puolelle.  Tämän operaation voi siis tehdä ainakin kaksi kertaa. Yhdessä kuvassa tuo tappi näkyykin.
Ikivanhoissa clubilehdissä oli näitä aitoja tehtaan suomenkielisiä korjausohjeita ja näyttää hyvinkin siltä, että syytä kaivaa esiin nuokin lehdet esiin koska näyttää tiedon tarvetta jo taas olevan..
Tai pitää joskus nuo A4:set tänne skannata.
Jos selvää välystä ei tunnu - ei liene tarvetta tehdä mitään.  Tiukka toinen puoli voi olla liian kireälle säädetty ja siksi liikaa kitkaa. Kyllä se siitä liestyy..  Uusi tietysti on aina uusi..   melkein sanoisin, että on tuo vanha jo melkein pilalle murjottu. Voi olla jo turvallisuusriski.

Numerot menee näin: oikea ylä 1-2    vasen ylä 3-4   oikea ala 5-6   vasen ala 7-8.   Uustuotantosaranoissa ei välttämättä numerointia ole.

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/8271
 
Tuollainen linkin mukainen työ tuli muutama vuosi takaperin tehtyä ja nyt se tuli konetta siivoillessa jälleen vastaan.
Tätäkin kautta tuli muutamia opuksia lainattua lähteiksi tuota työtä varten.
 
Työn ajatuksena on ollut siis tehdä kirjallisuustutkimus siitä, miten Minin tekniikka muuttui sen historiansa aikana.
 
Mikäli joku tahtoo kopion tuosta työstä sähköisenä niin voi laittaa sähköpostiosoitteensa joko tuohon alle tai sitten privaattiviestinä niin laitan sitten tulemaan. Luettavissa myös Otaniemen kirjaston koneilla :)
 
Työ on loppujen lopuksi aika pintaraapaisu ja jotain asiavirheitäkin voi löytyä mutta varmasti ihan mukavaa luettavaa varsinkin aloitteleville harrastelijoille.