imperial

Tehtaalta ei muita paksuuksia saanut. Huomasin kuitenkin, että joku joskus on tehnyt 0,004" shimmejä eli 0,1016 mm, mutta omaa varaosanumeroa niile ei ole. Alkuperäiset näyttää olevan vaikeasti saatavissa.

Näitä on vain kahta paksuutta. Numerolla 2A3714 = GUG705645M joka on 0,0762 mm (0,003") ja numerolla 2A3715 = GUG705646M joka on 0,254 mm (0,010").

Mallikohtaisia tuontimääriä ei pysty selvittämään enää mitenkään.Veikkaisin kuitenkin, että varhaista Deluxea tuli reilusti alle 50 kpl. Lienevät kaikki 59-61 mallisia. Niissä oli se takasivulokeroiden valo. Toteutettu siten, että lokeron pahvissa oli tupakka-askin kokoinen aukko josta näkyi 2,2 wattinen kierrekantainen polttimo samanlaiseen kantaan kierretty kuin mittarivaloissa ja pikkuinen muovinen vipukatkaisin vieressä. josta sai valon päälle. Suomeen tulleissa ei välttämättä ollut kangasmattoja. Mittaristo oli deluxeissa vakio ilman lisämittareita. Mittarikotelossa oli myös tuo pikkukatkaisin ja valo tuli hyllylle sellaisesta kelmeästä muovitulpasta samaisen alle 3 wattisen lampun voimalla. Niitä varusteita näki myöhemminkin joissan Standard malleissa. Starttikatkaisin oli näissä DeLuxeissa keskitunnelissa. Super DeLuxeista en osaa sanoa - ei niitä juurikaan nähnyt. Voisin ottaa selville myytiinkö niitä lainkaan meiltäkään. Hintaa oli melkein neljänneksen enempi. Super DeLuxeissa näitä takasivulokeron valoja ei ollut koskaan. Mk II DeLuxe varusteista täytyy ehkä ottaa aikalisä - niistä en muista kaikkia yksityiskohtia. Avattavat takasivulasit oli ja soikea mittaristo, mutta oliko etuhyllyn reuna jo topattu niinkuin Mk III:ssa, sitä en muista ihan varmasti. Ja olivatko kaikki tulleet MKII Deluxet ainoastaan tonnisia - sekin on epävarmaa. Kaikki MkII tonniset eivät olleet DeLuxeja kuitenkaan.

Kuvien auton väri Surf Blue/ Old English White ei ole alkuperäinen. Tässä yhdistelmässä sisusta olisi ollut aina hopea tai kulta brocadi/ Powder Blue. Tämä auto on ilmeisesti ollut juuri tuo Almond Green valkoisella katolla. Verhoilut joiltain osin ehkä alkuperäistä. Kojelaudan yläosan musta verhoilu poistettu, samoin ikkunapilareista on muovit jätetty pois. Vuosimallin mukaan nämä pitäisi olla. Veikkaisin, että alkuperäinen maali näkyisi etuhyllyn verhoilun alta. Alkuperäinen maski tai ainakin pystylistat ja alareunan kromi on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Samoin oven kiiltävät ikkunakehykset on hävinneet. Ilmeisen täysentisöinti tapaus, joka näkyy monissa kohdissa. Ja hintaa tietysti on silti.

Vehon esitettä vuodelta 1965 kun myös katselin, siinä ei ollut mitään mainintaa muista kuin Standard eli Basic mallista ja niitäkään ei ollut näin nimetty. Kuvissa oli kuitenkin soikea mittaristo, mutta varusteluettelossa vain mainittu nopeus-, matka- ja bensiinimittari. Kuvissa plyyshimatot, muutta tekstissä kumimatot. "Tuulilasin ikkunalauta on maalattua puuta" Näin siinä todella lukee..Morriksen eli Voimavaunun julkaisemat esitteet olivat sentään eri tasoa. Kaksiväri vihreä/harmaa penkeistä en ole löytänyt vielä aitoa kuvaa, enkä pysty ihan tarkkaan ajoittamaan tuotantoaikaa. Ilmeisesti tehtiin näillä väreillä vain v. 62-65. Pitää vielä seuloa valmistenumerot tarkasti. Tätä aihealuetta ei ole juurikaan tullut seulottua koskaan. Markun Super De-Luxeakin ihmeteltiin, ettei tuollaista olekaan: Cooper jossa on kasipuolikkaan vaihdekeppi !

Katselin tuon esitteen äsken ja siinä oli pääpaino Hydrolasticin esittelyssä ja kuvaus oli vain vakio- ja de-luxe mallista. Itseasiassa kuvat ovat osittain samoja kuin 63-64 mallin esitteessä jossa autojen kerrottiin olevan malleja Morris Mini Minor Basic Saloon ja Super De-Luxe Saloon. Molemmissa prosyyreissä oli kuvattu samat autot. Tosin retusoitu eri värisiksi. Sekavaa, eikö vain. Kaksivärimaalauksista ei mainintaa, eikä myöskään kaksivärisistä penkeistä. Suomeen ei kovin monta Super De-Luxea edes tullut. Pari muistan nähneeni. Eiköhän se toinen vielä ole tallessa siellä Keski-Suomessa Muuramessa ? Vai menikö se Valkeakoskelle. Pitänee ottaa selvää.

Replicaa näköjään ollaan tekemässä. Super De-luxea ei Standard-mallista saa tekemälläkään. Valmistenumeroon pitäisi saada ujutettua yksi s-kirjain lisää. No niin, ei oteta liian vakavasti. Senverran sekava on tämä tilanne näiden malliversioiden osalta, että sen selvittämiseen täällä foorumilla menisi turhan pitkään. Jotain täytyy kuitenkin tähän soppaan lisätä: Tässä lihavoidussa kyllä kerrotaan kuitenkin vain ihan alkuaikojen De-Luxe mallista jota tehtiin Standard tai jossain yhteydessä mainittu Basic-mallin kanssa rinnakkain samalla valmistuslinjalla Longbridgessä. Ihan virallisesti Super-malli oli alussa itseasiassa Super De-luxe, mutta jostain syystä joku on pudottanut tuon loppuosan merkinnästä pois. Erilaiset varustemuutokset hieman myöhemmin tekee sen, että yleisesti alettiin tulkita eri vuosimalleja eri mallisiksi. Alkuaikojen Super De-luxeissa oli aika erikoisia piirteitä, kuten esimerkiksi alumiiniset rasterikuvioidut suojukset sisähelmapelleissä ja poikittaispalkin päissä. Ehkä juuri näistä pois pudotetuista erilaisuuksista johtuen tuo pelkkä Super jäi elämään. Mk 1 850 kuutioisten henkilömallien valmistenumeroinnissa erotellaan vain Standard, De-Luxe ja Super De-Luxe. Super De-Luxen verhoiluissa tapahtui vuosien mittaan aika paljon muutoksia: Kaksiväri brocadi, kulta ja hopea oli vaihtoehtona eri yhdistelminä kunnes viimeisissä oli pelkkä yksiväriverhoilu istuimissa kuumasaumattuna 13-raitaisena vakioversiona. Eri lähteissä on useinkin ihan selviä painovirheitä ja virhetulkintoja näissä asioissa, joten aika paljon voi kyseinalaistaa, kuten tässä on oppinut vuosien varrella tekemään. Tähän klubilehden juttuun en ota kantaa kun en ole sitä kovin tarkkaan tutkinutkaan. Jotain ihmeellisyyttä siinä huomasin ja hirveästi aikaa selata tuon ajan tietoja, mutta eiköhän BMHT: n todistus kerro ihan kaiken. Yksi asia ainakin on ihan varma. Lehdessä esitelty auto on valmistettu poikkeuksellisesti Cowleyssä, mutta ei siinäkään mitään kovin hohdokasta ole. Vielä lopuksi. Super De-Luxe tietyn vuosimallirajan puitteissa on identtinen Cooper S mallien kanssa poislukien maski, mallikilvet, jarrut, moottori, vaihteisto, vanteet, nopeusmittari plus jotkut ihan pikku yksityiskohdat.

Hyvin vähän oli mustakattoisia Coopereita 90-luvulla. Ainoat mitä keksin oli vaaleat värit: White Diamond (RDP), Quick Silver (RDR) ja Storm Grey (RDO). Nämä olivat siis mustalla katolla. Ihan mitä tahansa väriyhdistelmiä ei saanut. Ilmeisesti noissa mainituissa oli myös peilit mustia... pitänee tarkistaa.. Ihan valkoisessa Cooperissa ei konepellin valkoiset raidatkaan näytä erikoisilta. Vuoden -96 jälkeisestä tilanteesta en ole listaa tehnyt, joten siitä saa kertoa joku muu. Takaturvavöistä löytyy varmaan juttua vanhemmista viestiketjuista.

Kaksi valkoista johtoa , toisessa purppuranpunainen raita.... Öljynsuotimen tukkeutumisen merkkivalo. Ei enää -69 mallissa käytössä. Juuri nyt en muista miksi jäi pois käytöstä. Olisikohan kuitenkin ollut De-Luxe mallissa , jota Suomeen ei montakaan autoa tullut. Niin ja Mk2 Coopereissa..

Tuollaiset vahvikkeet oli takakontissa hattuhyllyn alla Ruotsista tuodussa -71 Minissä. Ihan vain hitsattu vähän vahvemmista paikosta kiinni.

Turhan pitkälle jää moottorin pääty. Taitaa ottaa kiinni kaasupolkimeen. Ratkaisuna voisi olla Mailerin moottori joka muistaakseni asettui syvemmälle erilaisen korvakkeen ansiosta. Mk1 simpukkamallin puhaltimen moottorin roottori saattaa olla myös isompi läpimitaltaan ja ottaa kiinni kennoon, ehkä. Varsinkin jos roottorin kehä on poikki - pyöriessään läpimitta kasvaa puoli senttiä.. sitten seuraa Minileaks-ilmiö. Muuten siellä olisi yllin kyllin tilaa.. Ketjun ensimmäiseen viestiin palatakseni voisin heittää pari ajatusta.. Kaasupolkimen vieressä lämppärinkotelossa on läppäventtiili joka ottaa jonkun verran sisäilmaa mukaan. Nyt kun ei ole riittävää läpivirtaustuuletusta, lienee viisasta sulkea tuo läppä roudariteipillä kokonaan. Ihan turhaa on märkää huopatossua tuossä kohdassa kuivatella. Kaikki kosteus on lasissa. Tuo teippaus heikentää ihan vähän ilmanvirtausta ja voisi kokeilla kyllä paikata asiaa suurentamalla sitä pinta-alaa mikä on maskin takana ilmanottoaukossa. Jonkinlainen tötterö vaikka vanhasta marjasangosta ja tiukasti teipaten kiinni alkuperäiseen torveen. Joskus näkee poistetun koko ilmanottotorvi, eli maskin takana ei ole kerääjää, niin silloin tilanne on mahdoton talvikäyttöä ajatellen. Yksinkertaisesti sisälle ei tule ajossakaan riittävästi ilmaa. Talvikäytössä koko maskin takana oleva ala ,lukuunottamatta sitä mustaa torvea, pitää olla peitettynä. Termostaattina ei toimi mikään muu kuin 92 asteinen, ja niistäkin voi joutua valitsemaan paras kokeilemalla. Aika isot toleranssit siis. Tiivistettynä siis: Lisää ulkoilmaa ja lisää moottorin lämpöä.

Tarkoitit varmaan tuolla "motonetistä" viittauksella firmaa nimeltään Motoral. Ensin mainittu perustettiin vasta 1990, joten mitään siihen viittaavaa roinaa ei 80- malliseen kannata ripustaa. Jälkimmäisen firman luettelosta napatut varusteet ovat mitä suotavampia. Speedwell, Paddy Hopkirk Accessories ym ym.. Tässä muuten tuli juteltua museomiehen kanssa ja selvisi, että Wunderbaumikin saa olla museoautossa, mutta ei saa haista. Oltava siis aikakaudelta..

Tällainen se on. Niitä oli kahta värisävyä kattoverhoilun mukaan. Vaalean harmaa tai hieman kellertävä. Uusien saatavuus tosi huono. Ja ovat kalliita. Tehdas korvasi varaosatoimituksissa tuon mallisen aika varhain Wingardin valmistamalla - hieman erilaisella lyhdyllä. Niitä saattaisi olla pari kappaletta uusia mullakin. Käytettyjä joskus näkee, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja suojalasi murenee kymmeneen osaan kun hipaisee.

Ei ollut mitään varustevaihtoehtoja. Autot oli v. 80 ihan vaan mitä tehtaalta lähti. Kymmenen Miniä rivissä liikkeessä ja kaikki ihan samanlaisia. Tuona vuonna ei ollut edes kovin montaa värivaihtoehtoa. Yksi yleisimmistä liikkeen asentamista lisävarusteista oli nuo kumimatot ja toinen jota paljon laitettiin oli lohkolämmitin. Lisäksi moniin autoihin oli laitettu lämmityslaitteen lisäkenno ilmanottoaukkoon maahantuojan toimesta. Sitä ei mitenkään erikseen edes kovin innokkaasti kaupattu jälkiasennuksena jos ei jo ollut. Hyvä kapistus sinänsä.

Ähtärissä v.1965 ? Etummaisessa Cooperissa kruununastat. Takana Silestonet ?

Eikö löytynyt ? Paljonko näitä on tehty ?

Mutta mutta.. Eikös puupohja vani myös palkittu Hema Motor Show:ssa tässä taannoin toissa viikolla sarjassa pikkupakut ? Eli se oli pytyn paikka. Onnittelut.

Läppäakseli väljä.

Eturekisterikilven tuenta puutteellinen... tarkoitti sitä, että tuon ajan lyhytkään rekisterikilpi ei saanut taittua esim lumipenkkaan ajossa, vaan maahantuojaa velvoitettiin varustamaan auto kilven taustatuella ,joka oli useinkin sellainen alumiinista leikattu lätkä joka riitti, mutta sittemmin niitäkään ei lopulta enää asennettu uusiin autoihin. Lukkolaite puutteellinen tyyppikatsastustodistuksessa meinasi, että ohjauslukon katkopultit oli tehtaan jäljiltä kiristämättä ja katkaisematta. Tuo näkyi hyvin päällepäinkin, koska oli tuolloin vielä avoimesti esillä rattiputkessa alhaalla. Vasta -72 lukko oli sijoitettu suojamuovien alle ylemmäs lähelle ohjauspyörää.

Periaatteessa tosiaan Suomessa vasta 75-76-malleissa oli kaksipiirijarrut ja hätävilkut. Ratisilmaaukot kojelaudan nurkissa oli Clubmanneissa ja 1275GT:ssä alusta asti eli jo 69-mallisissa. Suomeen ensimmäiset pitkänokkaiset tuli keväällä 1970. Kasipuolikkaissa ja tonnisissa noita ilmareikiä saatiin odotella vielä pitkään. Saksassakin nelivilkut oli vakiotavaraa jo hyvin varhain. Penkkien keikautuksen lukitus lattiaan oli vakiona Saksassa, Tanskassa ja Sveitsissä alkaen noin vuodesta 1972 ja valinnaisvarusteena joissakin muissakin maissa jo tuohon aikaan. Tuon Suomeen tulleiden Clubmanien Norja ja Itävalta-yhteyden muistan siitä kun moni auto lähti vapaavarastosta suoraan autoliikkeseen ilman että kävikään maahantuojan maahantulokunnostuksessa. Tarkoittaa sitä, että autot oli pesemättä - sitkeä suojavaha maalipinnassa ja kromiosat laastaroitu paksulla teipillä ja kaikenmaailman liimalappusia lasissa sisällä ja ulkona. Näissä lappusissa oli kirjaimet A tai N. SF tarkoitti siihen aikaan että Suomi Finland jos joku ei muista tai tiedä.. Näiden lappusten irroittelu vedellä ja partakoneenterällä olikin just ajokortti-ikäisen kesätyötä parhaimillaan..Päivässä ei kuutta autoa enempää ehtinyt käydä läpi. Roiskeläpät puuttui, eikä ulkopuolista taustapeiliäkään ollut vielä laitettu. Siitä johtuen tuon ajan Mineissä lokasuojapeilikin saattaa olla hyvin vaihtelevissa paikoissa. Poikkeuksena vain Van ja Pick Up, joiden mustakupuiset peilit oli tehtaan jäljiltä. Ovipeilit sitten 70-luvun puolivälissä oli jo myös tehtaalla laitettu.

Ihan hyvältähän tuo näyttää. Ei muuten kannata kummemmin heti käynnistellä - kytkin varmasti jumissa ja sen kun saa irti, niin uudet öljyt ja suodatin koneeseen. Voi se siitä jopa liikahtaakin.. Papereitako ei ole vielä kun et vuosimallia tiedä ? Ilmeisesti on rekisteröity 1972. Valmistettu ehkä edellisvuonna. On muuten sinänsä erikoismalli kun on kaksipiirijarruilla. Näitä tuli muutama kymmenen Suomeen vaikkakin varustelu oli niissä Norjaa ja Itävaltaa varten. Vuoristomaat eivät enää tuohon aikaan yksipiirijarruja hyväksyneet. Samoin nelivilkku varoitussysteemi oli Itävallan vaatimuksen mukainen. Muuten ihan perus Clubman. Jotenkin jäi mielikuva tuolta ajalta, että maahantuoja Oy Voimavaunu AB sai erän näitä malleja hyvin edullisesti. Penkkien home on sitkeässä ja pesun lopputulos saattaa olla kehno. Pesulaan ? Kannattaa kysyä. Jokatapauksessa päälliset on pakko irroittaa.. Ovipahvit kannattaa laittaa uusiksi.Ei tuollaisia kaiuttimia saa olla... Mikäs laatikkoa vaivaa ?? Sen saa kyllä kuntoon vaikka olisi mitä vikaa. Arvaan, että vain kytkin jumissa. Laittakaa pojat tänne hyviä jumikytkin vinkkejä perään...

Kierteet on etusylintereissä 3/8 UNF alkaen vuodesta -64. Mitenkään ei olla varma jos joku piraattitukkuri hommaa maahan jotain jostain vinku#####sta vähän sinnepäin olevia lähes melkein samanlaisia mutta hieman eri kierteellä olevia sylintereitä, niin tässä sitä ollaan. No niin. Valmiitakin putkia on joskus saanut. Kuvassa alkuperäinen tehtaan osa vasemmalle. Suorista putkista saa hyvin tehtyä, kunhan on riittävän pitkä, ettei ota kiinni suojakumiin. Eli pitää olla 230 mm vähintään.

Onko kampikammion huohotinletku kunnolla kiinni kaasuttimessa ? Entä virranjakajan alipainesäätimen pikkuputki ? Ylimääräiset reijät kaasuttimen kurkussa aiheuttaa tuollaista..

Sitten on mahdollista, että vaihdekepin alapästä on murtunut kuvan mukainen malja, joka on kiinni samaisessa pitkässä siirtotangossa samanlaisilla putkisokilla kuten aiemmin mainitsin. Vaihdekepin alapäähän pääsee käsiksi avaamalla muutama ristipää ruuvi ja pohjalaatan saa irti. On mahdollista, että tuo sinkkivaluosa hapettuu ja murtuu, mutta myös rikkoutuu takuuvarmasti jos yrittää sitä irroittaa tai asentaa uutta vaihdekepin alapään boxin paikallaan ollessa. On yksi niitä juttuja, joka on pakko tehdä pöydällä.. Varaosanumero 22G2792. Parin-kolmenkympin osa.. Austin Allegro 1100 ja 1300:ssa sama osa, mutta saadappa tuollainen ehjänä irti..

Vaihteiston perässä olevan sisäänmenotangon ja pitkän valitsintangon välisen muhvin putkisokista toinen on irtipoikki. Varaosanumero RPS1416. Tuskin sen vakavampaa. Niin, jos kyseessä on tankovaihteisto..