Idefix

Vähän lokikirjaan päivitystä. Pirunmoista pakkasta, miehistö heikkona, pasaatituulet riepottelevat tukikohtaa niin että kahteen kuukauteen emme juurikaan ole edistynyt kohti päämäärää... No ei nyt sentään, jotain on saatu aikaankin. Moottorin kimpussa enimmäkseen viihtynyt, koko homma on nyt kasassa, paria pientä puutetta kuitenkin on tullut eteen. Mutta mikään ei estä moottorin laskemista paikoilleen. Hetki sitten kun kokeilin virranjakajaa paikoilleen, ja yritin pyörittää ykköspyttyä YKK:aan ei moottori pyörinytkään. Pitkän aikaa etsin vikaa, kunnes tajusin että yksi moottorin kiinnitystyynyn pulteista oli liian pitkä ja otti ilmeisesti kytkimen painelevyyn kiinni. Muita ongelmiapa ei ole ollutkaan, lukuunottamatta yhtä huolimattomuusvirhettä kun sekoitin rivin kun katsoin kiristystiukkuuksia, ja aloin pyörittämään tuhkaluukun kiinnityspulttia kierteiltään irti. Onneksi tajusin tarpeeksi ajoissa että nyt ei kyllä ole kaikki kunnossa, ja sain lopetettua ennen kuin lohkosta korkkasi kierteet irti...Kytkimen vipuvarren kuula on kulunut sileeksi, ja kampiakselin päähän tuleva hihnapyörä pitää uusia. Muutenpa taitaa olla moottori valmis. Kaasari on kunnostettu nyt lopullisesti, korjaussarja neulaa lukuunottamatta on paikoilleen laitettu. On se kaunis.. Jos vaikka ensi viikolla saisi moottorin tiputettua paikoilleen... Eikös tuo öljynputsarin jalka mahdu olemaan paikoillaan kun konetta laskee paikoilleen? Virranjakaja lähtee pois, se on nyt vaan koesovituksella...

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...Paas laittaen !

...mut eikös noi Jipeekin kaaret ole ihan standardi kamaa, luulisi nyt että kaariin sopivat helmalistatkin on olemassa ja ihan kaupassa? Vai onko niin että on myytävänä kaaria joihin selkeästi kuuluisi yhdistää siihen sopiva lista, muttei sitä ei tee kukaan? Ompa jännä juttu..

jahas, sielläkö se vika oli.....

Joo, nuo lipareet on tosiaan sivussa, ei päällä. Eli tuon kuvan olen kyllä tulkinnut niin että kiinni se on... Tuon kuvan tänne laittamisen jälkeen menin vielä alkuyöstä talliin sinitarramöykyn kanssa, ja painelin yhdellä sormella sen tuon ylemmän pultin (joka ei näy kuvassa) ympärille ja katselin mutterin jättämästä jäljestä että onko se lipare kiinni....oli se... Eli todennäköisesti jos olen kolme laittanut kiinni, niin olen laittanut kaikki kiinni... konstit on monet...

Ja kiesus taas kerran tätä mun touhua.... Heh, seuraa kuva-arvoitus: Mikä on kuvassa... 1. Ihan huvikseen otettu valokuva mutterista. 2. hetken mielijohteessa otettu kuva mutterista. 3. Epätoivoisena otettu kuva jolla yritetään kytkimen asentamisen jälkeen selvittää, että tuliko sittenkään vauhtipyörän sisällä olevat mutterit ja pultit lukittua niiden alle asennettavilla lukkolevyillä, heti sen jälkeen kun kaikki oli paikoillaan ja oikeassa momentissa ja yhtäkkiä ei ollutkaan minkäänlaista mielikuvaa siitä että olisi hakannut ne kiinni... Onneksi kännykkäkamerat menee ahtaasta raosta sisään ... Oletteko samaa mieltä, eikö noi ole kiinni :-\

Moro Pyynikki olis aika hieno paikka mennä, ja muutenkin Tampereen keskustan läpi ajaminen toisi kyllä mukavasti näkyvyyttä. Matkaa tuosta vähän ajoreitistä riippuen tulisi 25 - 32 kilometriä suuntaansa eli noin 50-60 kilometriä niille jotka palaisivat vielä takaisin. Eli käytännössä kyllä vähän liian pitkä matka. Noissa picknickeissä ja muissa pienten kerhojen kokoontumisissa ja letkoissa on tehty sellainen 15 -30 minuutin pyrähdys sen paikkakunnan keskustan alueella, missä kokoontuminen on. Eli, ne jotka haluavat, voisivat kiertää vaikka Kuohunharjun laelta Kangasalan keskustan läpi, käydä kääntymässä keskustan toisella puolella vaikka Suoramassa ja palata keskustan kautta takaisin. Aikaa menisi parisenkymmentä minuuttia, ja tultais samoilta ajoilta takaisin. Ne ketkä haluavat sen jälkeen lähteä kotiin, jatkaisivat sitten keskustan jälkeen Lahdentietä kukin omiin suuntiinsa. Matkan pituus 8 km ja noin 10 min suuntaansa. Niin, ja tämähän ei ole pakollinen kaikille, vain niille jotka haluavat..

Foorumi osoitti taas toimivuutenta... Löytyi... Kiitos

Tämmöiset... Eli noi metallisoirot. Kumit itse asiassa oli ihan hyvät

Jep, jatketaan keskustelua tuolla Mobilia 2010 keskustelun alla... Jätetään tämä keskustelu projektin seuraamista varten...

jatkoa Jipeekin projektikeskustelusta... Noissa muissa tapahtumissa joissa kesän aikana kiertelen, on useasti tehty niin että jossain vaiheessa keskellä tapahtumaa, kerätään autot letkaksi ja johtoauton johdolla kierretään lenkki, sen jälkeen palataan lähtöpaikalle ja ne jotka ei jaksa enää tapaamista jatkaa, lähtee lenkin jälkeen sitten kotiin. Näin aamu-uniset sekä ne jotka haluaa vielä iltapäivän viettää kotonaan, ehtivät lenkille mukaan... Kuitenkin tuo Mobilian tapahtuma on melkein koko päivän tapahtuma, joten puolen tunnin lenkki siinä välissä ei pitäisi olla kovin hankala organisoida...

Ei vieläkään päässyt tästä topicista eroon... Liukulasien alaosassa olevat metalliset ikkunan nostimen kourut (kumisoirolla kiinni lasissa) oli vähän ottanut hapen kanssa yhteen. Eli tarvisi vähintään kaksi, mieluummin kolme, mutta parasta olisi jos löytyisi koko sarja?

Rock Rock Ensi Mobiliassa taitaa teemana olla 'älyttömän hyvännäköiseksi rakennetut Minit'. Mitä tässä nyt näitä muutamia loppusuoralla olevia projekteja seuraa, niin ensi kesänä on kokoontumisiin tulijoilla urakalla pällisteltävää, enemmän kuin viime vuosina on tottunut. Timo, eiköhän se Mobilian letka-ajo ole vallan aiheellinen...on silmänruokaa kaikille, eikä vain niille jotka ovat Mobiliaan vartavasten Minejä tullut katsomaan...eikä varmaan ole kerhotoiminnan jatkon kannalta huono, jos kadun varsilta kuuluu useampikin huokaus..."näitkö, vähän siisti MINI". Puhumattakaan niistä kaupan pihassa juttuetäisyydelle hakeutuvista.

Niinhän tuo taitaa meillä suurimmalla osalla täällä olla. Älähän nyt Timo, jouheestihan tuo Jipeekin projekti on edennyt. Ja oikeesti kyllä oppirahoja tulee keltanokkana makseltua, niin moni asia menisi helpommalla kun olis ne virheet tehnyt jo edellisessä projektissa. Se vähän kun oppi syömään haarukalla laittamatta silmiä kiinni....vai miten se meni....

Minulla konepelti sopii hyvin paikoilleen, mutta silloin kun konepellin saumat on yhtä suuret joka puolella, on lukkotappi noin sentin verran vinossa optimi sijainnista, eli se tappi ei mene ihan suorassa kulmassa lukkohahloon. Tosin lukkoon se menee, mutta vähän vääntää sitä tappia sivuun. Joten jodun pikkuisen tunaamaan joko lukon lopullista paikkaa tai tapin asentoa... Ovet hirvittää itseäkin laittaa paikoilleen, vaikka ne vielä maalausaamuna koe-istutettiin paikoilleen. Joten tiedän kyllä tunteen. Takaluukkuhan minullakin meni kokeilematta maalaukseen, koska auto maalattiin sen ollessa vielä grillissä ja se putki esti takaluukun sovittamisen. Konepellin tekemistä vartenhan tein vartaaseen jatkopalan jonka sai pois konepellin sovitusta varten. Mutta eipä sitä takaluukkua paljoa voinut enää siinä vaiheessa koeponnistaakaan, koska ostin luukun kannen pari päivää ennen maalausta. Lopputuloshan oli nähtävillä tuossa toisessa viestiketjussa, eli muutaman millin korotuspalat joutui saranoiden alle tekemään. Onko sulla uusi takaluukku, vai tuo luodinreikiä täynnä ollut? Ainakin noita kuvia katsoessa, noi ovet on koe-istutettu ainakin heppausvaihessa, joten kai ne on kuitenkin sulla paikoillaan ollut myös myöhemmin? En haluaisi pelotella, mutta minulla uusi ovi oli yli sentti vinossa, etupuolella oli reilu sentin rako, ja takareunasta meni kyljen kanssa päällekkäin puoli senttiä, saati että olisi ollut se puoli senttiä rakoa ....

Oolrait. Tuolla korjaamokirjassa ei tosiaan puhuta mitään avustamisesta, mutta muistan vaan kuulleeni juttuja että ne akselin päät on kimurantteja ja niitä pitää vähän nostaa ylöspäin ja asetella oikeille kohdilleen kun kone laskeutuu viimeiset viisi senttiä...Siis myöskin näitten ristikkonivelien kanssa, ei pelkästään uudemman mallisten nivelien kanssa... Ei muuten kun tässä vaan valmistelen koneen laittoa, niin mietin että pitääkö auton alle tehdä vähän korkeussunnassa tilaa (kun tuo maha on vähän kasvanut viime aikoina)

aina välillä tulee houkutus laitella paikoilleen osia ihan vaan näön vuoksi, ikään kuin todistaakseen itselleen että kyllä se siitä etenee. Pyörittelin tänään myös maskia käsissäni josko mallais sitä paikoilleen....Jätin sen kuitenkin moottorin istutuksen ajaksi vielä hyllyyn. ...siinä vaiheessa kun saa jo kromiosia pulttailla kiinni, on pakko jo vähän suupieli nousta, vai mitä? Osta uus lätkä, ei varmaan löydy siistiä käytettyä, pilaa vaan viime silauksen...Niin, jos sellaista vielä saa...

Son morjens. Aluperin tarkoitus oli maalata koko paketti, mutta taidan jättää lootan nyt alumiinipinnalle. Sitten se 'kuusnelonen' laitetaan sellaiseksi kun se tehtaalta tuli. Ja joo, takaluukussa on tiiviste paikoillaan, ja luukku menee kiinni ilman irvistyksiä. Mites muuten nuo vetoakselit, onko suoraan helpoin kaverin olla auton alla ohjailemassa akselit kohdalleen kun konetta laskee paikoilleen vai meneekö suoraan tippumalla kunhan ne on oikeassa asennossa...

Puolitoista kuukautta viimeisestä päivityksestä. Sisustaa olen kasaillut ja hankkinut mattomateriaalit. Kattoverhoilu oli tosiaan kunnon savotta ja ihan ilman ryppyjä sekään ei onnistunut. Ensinnäkin korvasin ne alas tippuneet bitumikaistaleet neljä milliä vahvalla vaahtokumisuikaleilla (eli ei ime kosteutta) jotka pysyy nyt kaarien ja katon välissä ilman että tarvii pelätä että tippuu pois. Vein muovikassillisen tippuneita bitumeita Motonettiin ja sain 100% hyvityksen, eli ilmeisesti liima niissä oli tosiaankin jo kuivunut. Kattoverhoilu laitettiin paikoilleen ensin kokonaan puristimin, ja vasta sitten kun varmistettiin että sopii, aloitin liimaamisen takaa (eli ilmeisesti väärästä päästä niinkuin joku täällä foorumilla sanoi)...liimausvaiheessa tuli yksi ryppy kuskin kulmaan ja vastakkaiseen takakulmaan. Mutta ei mitään katastrofia, ja lopputulokseen olen ihan kohtuu tyytyväinen. Matoiksi ostin jenkkiauto porukoissa suosittua 'messumattoa' joka on huopamaista vaalean harmaata, höyryllä muokattavissa olevaa mattoa jonka parhaana ominaisutena kehutaan sen kykyä kuivaa ilman että sen alla tiivistyy lammikoita esim kuskin jalkatilaan. Totuus tästä paljastuu sitten käytön myötä, mutta väreiltään matto on kuin alkuperäinen. Asennus on vielä tekemättä, joten kerron myöhemmin onko materiaali maineensa veroinen. Bonuksena löysin vielä Korja-Kumilta Tampereelta jalkatilan kumimatot, jotka on kuin 70 luvulta. Etsin vielä punaisia mattoja, mutta paremman puutteessa nuo kelpaavat vallan mainiosti. Takapenkit löysin (kiitos Porin suuntaan) mutta vielä etupenkit pitäis löytää...Help me obi-wan kenobi, you are my only hope... Ja kun Joulun tienoilla oli pakkasta reippaanlaisesti, ei oikein talliin houkuttanut mennä, varsinkaan kun lohko ja muut osat oli yhtä kylmiä kuin yöllä oli kylmimmillä hetkillä oli mittarissa ollut. Lopulta, tammikuun alkupuolella, pakkanen laski alle 15 asteen jolloin tallissa oli taas teoreettisesti mahdollista olla, kävin moottorin ja vaihdelaatikon kimppuun. Osat oli s*********n kylmiä, ja joka mutterin jälkeen piti näpit lämmittää puhaltimen edessä, silloin päätin että ensi talveksi on edes seinissä eristeet, ellei sitten koko tallia laiteta. Joka tapauksessa, vaihdelaatikko löytyi läheltä pääkaupunkia. Entinen omistaja vakuutti että hän on laatikolla ajanut ja suurempia ääniä vinkumisen tai rusahdusten muodossa ei kuulunut, joten se putsattiin ja pultattiin moottorin jatkeeksi. Tasauspyörästön välykset laitoin puolestaan speksien mukaiseksi, ja vaihteensiirtimen puslat vaihdoin uudeksi. Ja nyt kuivaharjoittelussa vaihteet naksuivat päälle kuin uudenkarheassa Volvossa...Toivottavasti vaihtaminen on yhtä sujuvaa myös moottorin käydessä... Tiettyjä erikoisjärjestelyjä joutui kylmän tallin vuoksi tekemään, esimerkiksi se että päivän päätteeksi osat piti verhoilla elmukelmuun ja ripotella sisään kymmen kappaletta silica gel pusseja, joita olin keräillyt milloin mistäkin kenkä/elektroniikka ostoksista. Näin kosteus pysyi poissa osista, ja joka kerta kun talliin tuli sai jatkaa ilman että tarvitsi kuuran kukkia raaputella laakeripinnoilta pois... Pakkaspäivinä käytin ne hetket jolloin talliin ei kerta kaikkiaan tarjennut mennä, mm vauhtipyörän ja painelevyn sorvissa pyöräyttämiseen. Nyt kun ilmat on ollut mukavia, ja tallissakin on lämmityksen jälkeen plussaa, on konetta ollut mukava kasailla, ja tämän illan jälkeen kone onkin kytkintä ja kannen asentamista vaille valmiina tiputettavaksi koneen keulille. Kyllä puhtaita osia on mukava toisiinsa pulttailla. Vielä kun olisi hyllyssä suoraan tuliteriä tuumakokoisia pultteja tarjolla ettei menisi aina puolta tuntia pulttilaatikkoa tonkiessa ja sieltä löytyneitä pultteja putsatessa... Ja vaihteiston korjauksen jälkeen piti kokeilla toimiko vaihteet...ainakin kuivaharjoittelu lupaili hyvää.. Ulkopuoleltakin on jotain tehty, valot laitettu (tosin ei vielä akkujohtoa kytketty joten valoa ei näissä valoissa vielä ole) Ja samoten takavalot ja peräkontin luukku aseteltuna kohdilleen. Jos joku muistaa, kirosin joku aika sitten että koska auto oli grillissä, ei peräkontin pohjaa voinut asetella niin että voisi testata meneeko luukku mukavasti paikoilleen. Ja niinhän siinä kävi että kun grillivarras oli pois, ja kokeili että sopiiko luukku...tuli taas ne tutut kylmän väreet. Tarvike luukku on aina tarvikeluukku, mutta siihen vielä lisäksi se että saranapelti ei ollut ihan oikealla syvyydellä taikka korkeudella luukkuun nähden. Alun säikähtämisen jälkeen rauhoituin, mittailin ja pohdin, ja lopulta pääsinkin aika vähällä. Tein sanaroinen alle 3mm korotuspalat valkoisesta muovista jotka nosti saranoita sen verran että niissä riitti kääntövaraan tarpeeksi että luukku meni kiinni asti. Vielä ne pitää kiillottaa, mutta raakavedos ja koeistutus osoitti että sillä konstilla luukun saa kiinni ja suht suoraan. Niinkuin näkee, on saranapelti noin 2mm syvemmällä kuin mitä luukun pinta, mutta älkää kertoko siitä kenellekään, ei sitä kukaan huomaa puskurin takaa.. Loppuviikosta pitäisi kone saada tiputettua paikoilleen, kunhan kytkimen saa paikoilleen ruuvattua...Kaikki oheislaitteet onkin hyllyssä valmiina entisöityinä (tai uusia) joten isoin homma taitaa olla jo ohi...

Tästä aiheesta käytiin keskustelua tuolla minun projektin keskustelussa (Austin Mini 1970). Minä laitoin sinne alunperin samanlaista materiaalia (jota saa motonetistä 10 E per puoli neliötä) mutta syystä tai toisesta ne kuoriutui pois hetken kuluttua (oliko lie tarrapinta vanhentunut ja kuiva). Sitten ostin ohutta solukumi nauhaa (joka ei ime vettä) ja laitoin sitä niiden kaarien väliin. Nyt katto on jämäkkä ja ei varmaan rämise. Niinkuin tuolla toisessa keskustelussa puhuttiin, Minin katto on sellainen puolikupoli jossa oma pintajännitys jo pitää sen aika jämäkkänä ilman mitään. Toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä, eli varmaan ei ole katastrofi jos et laita mitään, mutta ei varmaan tuhoa tee vaikka jotain sinne laittaakin. Tosin en ole koskaan ajanut Minillä jossa kattoverhoilun alla ei ole mitään muuta kuin paljas pelti, niin en osaa sanoa että kuinka iso ero sillä oikeasti on...

Kiitos kiitos, katsos vaan siellä on vielä varastoa jäljellä. Ja tuo kuva auttoi kovasti. En kuitenkaan lähde yhtä osaa tilaamaan siellä, teflon levy maksoi 30 senttiä, joten siitä saa tuon kuvan mukaisesti sorvattua...

No hyvää Uutta Vuotta vaan Foorumin väelle. Toivottavasti ensi vuosi on yhtä aktiivinen täällä kun viime vuosi. Kati, meillä myös koira vietti ensimmäistä uutta vuottaan, ja jouduttiin jättämään se tunniksi yksin sisään juuri ennen puolta yötä. Pelonsekaisin tuntein tultiin kotio, josko paikat olisi tuhottu mutta eikös mitä, kaveri nukkui samassa asennossa mihin se lähtiessä jäi...

Ei löytynyt Brittiosalta, Joukoa en saanut kiinni... Teillä jolla on tuollainen holkki hyllyssä, niin voisiko pyytää palvelusta ja mitata nuo mitat 1,2 ja 3, niin saisin kokeiltua saako noin ohutta osaa onnistumaan sorvissa tehdä.. (Rengas on luonnollisesti ohuempi mitä tuo kuva näyttää)

Olen tätä nyt vähän selvitellyt ja tehnyt vähän kaupan alkuja kompurasta. Muutenkin nuo paineilmatyökalujen käyttö hionnassa, katkaisussa yms houkuttelisi. Ei tarvisi aina siinä johtoviidakossa olla, vaan olisi vaan yksi katosta jousella riippuva letku johon napsauttaa kone kiinni...eniwei Sehän oli jo alunperin tiedossa että pienimmät harraste kompurat ei pidä tarvittavaa painetta yllä, ja tiedustelin lähinnä tuohon ilmantuottoon liittyviä kokemuksia. 300 + litraa taitaa todellakin olla se minimi että kannattaa edes harkita. Eli yli tuplasti sen mitä esim Biltema tuotekuvauksessa mainitsee. http://www.biltema.fi/osteri/osteri.cgi?sivu=skriptisivut/index_kauppa.htm&linkki=15377.htm&tuote=15377&ryhmaid=144 Lasikuula puhallus toimii tuossa jo hyvin, ja esimerkiksi alumiiniosat saa helposti putsattua, ruosteinen valurauta vaatii jo sitten enemmän kahvia ja aikaa. Täytynee varmaan tuossa talliremontin yhteydessä tehdä kompuralle oma koppi, ja hankkia tuommoinen pieni puhalluskoppi...

Joulun pyhinä tein huutonetissä taas hankinnan ja posti toi kotiin vuoden 1959 Tekniikan Maailman, jossa ensiesityksen Suomen autolevalle rahvaalle saa ensimmäinen uuden konseptin pikkuauto, Austin Mini Seven (sekä Morris Mini-Minor) Poiketen kaikista muista lukemistani TM:n Minien koeajoista, oli nyt toimitus innoissaan uudesta konseptista ja sen toimivuudesta. Ehkä selkeimmin tämä käy ilmi koeajon ensimmäisestä kappaleesta jossa auto luokitellaan jo valmiiksi klassikoksi, rinnastamalle se ”muihin klassikoihin” kuten kuplawolkkariin, rättisitikkaan tai Fiat 600:een. Eikä syyttä, sillä kyse oli enemmän kuin uusi auto, se oli ”ensimmäinen englantilainen sarjavaunu” jossa oli erillisjousitus kumikartioilla, etuveto poikittain sijoitetun moottorin tuottamana ja niin edelleen. Eli käytännössä lähes kaikki autot mitkä me nykyään tunnemme, käyttävät tätä konstruktiota (kumijousitusta lukuun ottamatta). Pioneeri mikä pioneeri, ja englantilaisessa konservatiivisuudessaan mitä käänteentekevin mullistus, joka sai britit takaisin peliin mukaan. Eli Mini ei ole vaan auto, vaan Auto joka muutti kaiken. Ajatelkaapa sitä ensi kerran kun istutte autoonne ja hurautatte sen käyntiin… Lisäksi auto on siinä mielessä ainutlaatuinen, että yksi merkki ei saanut yksinoikeutta malliin vaan kaksi eri valmistajaa sai osansa kakusta. Morris päätti kutsua sitä Mini-Minoriksi (vapaasti suomennettuna ”pienois-vähäinen”) kun taas Austin ei vähätellyt autoa ja antoi sille nimeksi Seven (vapaasti suommennettuna ”seiska”). Se että miksen ole koskaan nähnyt kuutosta tai kasia, ei ole minulle vielä selvinnyt…osaako joku kertoa? Alec Issigonis käytti kahdeksan vuotta auton suunnitteluun, joten eipä ihme että sitä valmistuttuaan väitettiin 10% kevyemmäksi mutta 40% tehokkaammaksi, 12% nopeammaksi, 15% taloudellisemmaksi ja 28% kiihtyvämmäksi kuin sen aikaiset kilpailijansa. Eli melkoinen vauhtihirmu? Itse asiassa kyllä, sillä vaunun sai 80km tuntinopeuteen 19.5 sekunnissa, mutta tätäkin enemmän merkitystä on suotuisan välityssuhteen tarjoama kiihtyvyys normaalissa ajossa, esimerkiksi ohitukseen lähdossä. Voin vain kuvitella minkälaista oli ajaa muilla tuon aikakauden autoilla, Oxfordeilla ja muilla ”laivoilla” joissa kiihtyvyys ja suorituskyky yleensä oli valovuoden Miniä perässä. Itse asiassa, koeajoryhmä erikseen mainitsi että Mini tahtoo varomattoman kuljettajan käsittelemänä helposti laulattaa eturenkaita kuivallakin asfaltilla, ja pohtivat kyseisen voimanpesän vaarallisuutta esimerkiksi talvikelillä ajaessa. Jos on tehoa niin on myös jarrutusvoimaakin. Rummuissa on varsinaista jarrutuspinta-alaa yli 400 neliösenttiä kun auton painoa on vain reilu 600 kiloa. Jälleen kerran haluaisin ajaa näillä Oxfordeilla ja muilla joissa jarrutus oli isompiakin ponnisteluja vaativa työ. Eipä silti, oletettavasti Minin jarrut ovat hyvät, eikä tarvetta moitteeseen löytynyt. Ja kun vielä autosta löytyy utopiatekniikkaa jarrupaineen säätäjän muodossa, saa auto turvallisen auton leiman. Ai niin, tosiaan, se mikä oikein mainoksissakin muistettiin mainita, oli ”riippuvamalliset” polkimet. Kaikki jotka ovat ajaneet esimerkiksi Kuplalla, ja tietävät että niiden polkimien liikeradat sopivat lähinnä kenguruille joilla niveliä jaloissa on yksi pari enemmän ja joiden liikerata taipuu helpommin alaspäin suuntautuvaan kaareen, osaavat arvostaa ”riippuvia” polkimia. Kyllä elämä 50 luvulla oli sitten aika metkaa… Mutta ne sisätilat. Ikkunoista ja peltien saumoista vetää, ja vaahtokumipenkit sapettavat koeajajia…Siis hetkonen, ensinnäkin, kaikki jotka ovat olleet Englannissa hotellissa yötä, tietävät että jos ikkunan raosta (sen ollessa kiinni) ei mahdu sormen toinen nivel ulos, on ikkuna hyvin eristetty. Joten sanotaanko että Minin tiiviys on ihan vallitsevien standardien ja toleranssien mukaiset. Ja ne penkit, tuon mukavampia penkkejä saa etsiä, niihinhän sujahtaa kuin kananmuna munakuppiin aamiaispöydässä. Sivuttaistukea on sitä enemmän mitä kuski painaa. Yritäppäs istuutua esimerkiksi Kuplaan jonka jousitettuun penkkiin istuminen on kuin asettelisi pyöreää kuulaa toisen kuulan päälle. Samanlainen tuoli yleensä löytyy joka mummolasta, eli se äklön värinen Chamoné tuoli jonka jouset ovat lapset ja lastenlapset pomppineet kieroiksi vuosien saatossa…se tuoli josta kuuluu aina se doijoijoinjong ääni kun siitä nousee ylös. Sisätilat todellakin on kuin Oxfordissa ja kohtuu hyvän ajoasennon saa edelleen se kaksimetrinen tweed takkiin ja huopahattuun pukeutunut honkkeli, tosin sillä erolla aikaisempaan kirjoitukseeni, että nyt ei ole niitä joustamattomia kuormaliinoja jotka sitovat kuskin penkkiin, estäen mm vapaan pääsyn säätimiin ja kytkimiin. Jos muistatte, niin MK3 mallissa tämä operaatio vaati vähintääkin Gorillan kädet. Peräkontti puolestaan oli kuin Messerschmitistä ja bensatankki oli auttamattomasti liian pieni, Suomen teillä asemia kun tulee vastaan liian harvoin. Oli miten oli, Mini oli tullut, ja tullut jäädäkseen. Lukuun ottamatta muutamia pieniä seikkoja, kuten että pyörien sijoittaminen vaunun kulmiin ei ole mitenkään tyylikkään näköinen ratkaisu (DUH?) ja että sisätilat oli kuin Neuvostoliittolaisesta panssarivaunusta, ja että työntöikkunat jumiutuvat kuitenkin talvella, ja että pien rengaskoko hakee kaikki Suomen teitten nimismiehen kiharat taas niin että niskanikamat naksuu, oli auto siis jo luokiteltu klassikoksi jo kolme kuukautta esittelynsä jälkeen. Ei hullumpi saavutus. Tämän lisäksi siis oli vihdoin löytynyt auto jonka ajo-ominaisuudet jo uutena (siis lastentauteineen) oli huippuluokkaa, ja aikakautena jolloin turvavyöt odotti keksimistään, ensimmäistä kertaa pikku auto luokiteltiin ”turvalliseksi” autoksi… Jälleen kerran yksi asia jota kannattaa miettiä ja ajatusta vaalia, kun seuraavan kerran katselet liikennevaloissa vieressä olevan BMW citymaasturin kuskia….yläviistoon.