Idefix

Dodii, tämähän se olikin tämän keskusteluketjun tarkoituskin...Ei kai tähän muuta tarvi sanoa kuin että lahjoitetaan Morris Marinan osia, en tarvitse näitä, tuskin koskaan omistan Marinaa... Mysteeri ratkennut, Kiitos...

OK, vai on Marinasta nämä...kiitti tiedosta... Tuo jarrusylinteri meni itse asiassa 1965 Hillman Minx series-V autoon, mutta on varmaan ollut käytössä myös muissa vanhoissa briteissä...

jeps, Osat 3 ja 5 on varmaan jonkun auton iskarin tuennasta. Uudet ja komiat on, ei tiedä kenelle antais kun ei tiedä mistä autosta.. Osa 4 on kyllä jarrupalojen säätö, täsmälleen sama osa mikä Minissä on takajarrulevyissä, mutta nämä on alumiiniä ja muttereilla kiinni jarrulevystä. Muuten ne on kuin minin vastaavat, eli veikkaisin jotain vanhaa brittiä.. Olkanivel ei ole Ministä, vaikka näyttääkin melkein samalta, se on pitempi ja sen varressa on iso "jakarin" kolo. Samalla lukkorenkaat ja pallomutteri on erilaiset. Mutta taas tukipala ja sen jousi on samanlaiset kuin Minissä, joten britteihin mennään myös tässä... Osat 9 on ainoa joista minulla ei ole mitään havaintoa tai mielikuvaa... samaisesta "yllätyslaatikosta" löytyi myös tällainen jarrusylinteri: en tiennyt mihin autoon se sopi, joten myin sen periaatteella "Jos tiedät mihin kuuluu, niin tiedät varmaan sen arvonkin"...Ja myyntihinta oli paljon isompi mitä odotin...Nyt en edes ulkoa muista mihin vanhaan Triumphin malliin se kuuluikaan...eli voi olla että osa noista osista on Triumphiin...

1. Kuplaan olen kyllä niitä yrittänyt sovitella miettiessäni että mitähän nämäkin ovat...Mutta en ole niille kyllä paikkaa löytänyt. Rättäri on ihan hyvä idea...Täytyypä tutkiskella... 8. Jep, jostain britistä tämä hana on, kiinnityskin näyttäisi olevan sama. En ole vaan löytänyt tuollaista hanaa vielä mistään kataloogista tms...osa on muuten uusi, niinkuin melkein kaikki kuvissa näkyvät osat. Siksi olen ne säilyttänytkin...jos vaikka joku joskus tarvisi...

Tekniikan maailmassa oli aina silloin tällöin autotunnistuksen sm kisoja, niistä oli mukava väitella kavereitten kanssa. Tuolla tallissa penkoessa joskus löytyy osia joita ei tunnista, tai ainakaan ei tiedä että mistä autosta ne on peräisin. Laitetaan visa pystyyn, samalla toivottavasti itsekin saan tietoon että mistä osat on peräisin... 1. peltikanavia...pieni aavistus on, mutta onko kellään faktaa 2. Uusi olkanivel, mutta minkä auton 3. Jykevää tekoa, mutta minkä auton alustageometriaa 4. Säädettävät, ruuvia kääntämällä kiila liikkuu...tuttu osa ministäkin, mutta mistä nämä ovat... 5. Jos nämä olisi Ministä, niin ne olisi tehty 1.5 mm pellistä, nämä 5mm 6. Minkähän kiinnike, tämä itse asiassa saattaa olla jostain Minin mallista?? 7. Teksti "Wassereintritt" viittaa veteen...ja ehkä alkuperämaahan.. 8. Ministä? Mikä malli ja vuosi...Vai jostain ihan muusta... 9. Isommassa reijässä on kierteet, pienemmässä holkki...Näistä ei ole mitään tietoa... Nyt erotetaan automiehet Automiehistä....

Niimpä, ainakin kerran olen kuullut että yhteen "entisöityyn" C-mallin Kadettiin oli itse naputeltu runkonumero, ja vaikka kyse oli ollut ihan oikeasta numerosta, oli omistajalla kuulemma ollut vähän vetelä olo konttorilla katsastuksessa... Kyse on muuten yllättävän suuresta rikoksesta jos jää kiinni siitä että on laittomasti naputellut runkonumeron lattiaan. Kyse on veronkierrosta ja rikosnimikkeenä taitaa olla törkeä petos. Vaikka kuinka tekisi mieli naputella illan pimennossa numero, niin kannattaa miettiä vielä kahdesti :)

Mahtava vappupäivä vietetty ulkona, varastoa penkoen ja inventaariota tehden... Penkkejä ja ovipahveja tässä nyt eniten kaipailisin.. Kuvasta oikeastaan näkyy puutelista: Kuskin penkin päällinen, tai periaatteessa riittää jos löytyy yksilö jossa on istuinosa ehjä...Lisäksi takapenkin istuin osa, selkänoja oli pesun jälkeen priimakunnossa... Lisäksi ovipahveja: Ainoastaan vänkärin puolen takapahvi on hyvä, toinen puoli on rikki, joten ainakin sellainen olisi hakusessa. Ovien pahvit varmaan menee kostuttamalla ja painojen alla kuivuessa suoraksi, tai sitten ei...eli suoria ovipahveja olisi hakusessa.

Itselläni oli täysin sama ongelma. Ei näkynyt lattiassa sitten niin yhtään mitään....Ei vaikka kuinka hioi ja puunasi.. Sitten tietyssä valon kulmassa aivan kuin näkyisi numeron syrjää...otin pikkuisen öljyhiekkamössöä jostain vanhasta osasta, pyyhkäisin sen numeron päälle, ja hieroin sen siihen missä oletin numeron olevan. Sitten otin hienoa hiekkapaperia ja hioin sen kohdan.....ja a'vot...siinähän se killotti, runkonumero täysin virheettömästi ja selvänä. Sen jälkeen oli helppo rassata numerostanssit puhtaaksi pikku piikillä.... Tämän jälkeen stanssasin kopion numerosta vinopeltiin, ja kävin lyöttämässä katsastusmiehen kanssa varmisteleimat uuden numeron alkuun ja loppuun...Ja juotiin katsastusmiehen kanssa kahvit sen jälkeen puhuen vanhoista autoista...

Tällainenkin versio löytyi: Ja ovet kiinni, mitenkähän tuo rekisterikilven jakaminen täällä onnistuisi...

Tiedätkö että epäilin tätä itsekin, kun vaahto oli sen verran pinttynyttä että jonnin vuoden se siellä on ollut. Kävin tuossa Tampereella Volkkarikorjaamolla varaosia kyselemässä, ja kyselin isännältä siellä että mahtaako se olla alkuperäistä eristettä, ja se väitti että ei siellä pitäisi mitään olla... Mutta hyvinkin on mahdollista, että tuo vaahto oli tehtaan periä...Litimärkää se joka tapauksessa oli, ja pois oli rapattava... Kyllä Mini on yksinkertaisen helppo korjattava, ei ole paljoa umpikoloja jossa on tällaisia yllätyksiä...

Googlatessa löytynyttä: http://jalopnik.com/5065896/hand+made-l ... ght-of-day http://jalopnik.com/5069251/exclusive-i ... e-basement http://forums.vwvortex.com/zerothread?id=848531&page=1 Vaatii jo mielestäni aika pitkälle vietyä tee-se-itse henkeä

Vanha kunnon Murphy, aina väärään aikaa kylässä. Polte korjata Miniä on hieman isompi kuin pakon sanelemana korjailla vaimon kuplaa...Ja kun kaikki näyttää hyvältä että nyt ei muuta kuin korjauspellit kiinni ja katsastamaan, niin hitsauskone pukkasi savut ulos, eikä vikaa ole vielä saatu korjattua... Varsinaiseen otsikon aiheeseen liittyen; vanha kunnon Corollan korjaustapa on näköjään ollut tämänkin auton entisen omistajan repertuaarissa... Otin lokasuojan pois paikoiltaan jotta tulee enemmän tilaa ja valoa työskennellä...Yhdessä paikassa tuntui kaaripelti pehmeältä, ja parin ruuvarin tökkäyksen jälkeen näkymä oli tämä. Ja mitäs sieltä peltien välistä muuta löytyikään kuin uretaanivaahtoa joka oli imenyt itsensä täyteen sadevettä... Ja taas parin tunnin rappaamisen, kahden "onkalosta uretaanin rappaamiseen" tarkoitetun työkalun keksimisen jälkeen näkymä oli tämä... Jos nyt jollain vielä täällä foorumilla liikkuvalla on vähän epäselvää että mitä materiaaleja voi auton korjaukseen käyttää, niin tässä todiste siitä että uretaanivaahto ei ole yksi niistä.... Kyllä tämä tästä...

Kovasti kiitos kommenteista. Nyt itse asiassa on vaihtoehdot tippunut kahteen laatikkoon. Nuo mitä mainittiin, on kyllä mitattu, ja pystytty ehkä keskenään vertailemaankin, täytyy sitten vielä katsoa pelaanko noilla shimmeillä vai teenkö yhtään mitään näin aluksi.... Yleensä periaatteessa teen kaiken vähän liiankin perusteellisesti, mutta nyt kyllä ajattelin ajan ja rahan säästämiseksi valita toisen laatikon ja laittaa se paikalleen ja kunnostaa toisen sitten paremmalla ajalla. Tuon äskeisen täällä ääneen sanominen tietenkin on kuin kirouksen heittäminen projektin päälle, voisin lyödä vaikka vetoa että kun koittaa se päivä jolloin auto on siinä kunnossa että ensimmäiset tyypit sillä voi ottaa, ei vaihteet mene päälle tai jos menee niin meteli on kova. Ja saman tien talliin ja konetta irti...

Moi Joo, laatikko on oikeaa ikäluokkaa ja nimenomaan tunnelivaihteistolla millä sen halusinkin (tiedän tiedän, ei ole alkuperäinen....) Synkrot löytyy siis joka vaihteelle. Auton mukana tuli arpomis-sauva laatikon ja perän kuoret, mutta jälkikäteen huomasin että se oli ajettu kiveen, joten nyt näitä tonnisia koneita ja niiden vaihteistoja olen kerännyt vähän sieltä sun täältä. Lähinnä hain nyt tässä sellaista itsestään selvyyttä, eli kun kerran kone on pois ja laatikko tuossa pöydältä, niin onko jotain selviä paikkoja jotka kannattaa katsoa/vaihtaa kyselemättä... Mutta kaikki vaihteet menee päälle nätisti pyörittämällä, synkrot on ihan hyvät, perusklappia nyt on, mutta johan tässä itselläkin samassa iässä alkaa klappia olemaan vähän joka paikassa. Tällä perustelulla taidan jättää laatikon ennalleen, ja pultata koneen kiinni sen kummempaa asiaa miettimättä... Kiitti vaan vastauksesta; niin muuten, aamulla vien sen lohkon hoonattavaksi, ja kampuran laakeroinnin mittaukseen. Josko saisi laakereita tilailla ja saisi jo pääsiäislomalla konetta etiä päin...

Eikös kellään ole vinkkejä? Millä erottaa päällepäin onko laatikko valmiina palvelukseen vai onko suosiolla parempi purkaa loota ja laittaa laakerit vaihtoon. Äkkipikaisesti tuossa laskin että kaikkien laatikon laakereitten uusiminen kustantaa kuitenkin sen verran että koko pakettia ei viitsi turhan päiten vaihtaa. Onkos kuitenkin jotain sellaista itsestään selvyyttä että nyt kun kerran laatikko lojuu tuossa pöydällä niin samaan hengenvetoon kannattaa vaihtaa tietyt laakerit ???

Morjensta. Nyt tulee vähän tyhmä kysymys, vaikka ei kai sellaisia olekaan... Minulla on neljä vaihdelaatikkoa, joista pitäisi yksi valita jonka päälle kasaan koneen. Kaikissa on vähän klappia siellä ja täällä, mutta jokainen toimii ainakin irrallaan pyöritettäessä. Synkro renkaat näyttää olevan kaikissa ok, joskin kiiltokulumaa on jokaisessa. Olisko vinkkejä että mitä kohtia kannattaisi erityisesti vilkaista. Onko joku paikka joka on olennaisesti kurkkaamisen arvoinen ja välyksen mittaaminen olennaisempaa kuin muualla. Vinkkejä numerosarjasta, onko jotkut niistä vanhempaa tai heikompaa mallia? Koskaan en ole vaihdelaatikkoa purkanut, enkä ala sitä nytkään tekemään. Valitsen vain yhden ja pulttaan sen kiinni. Nyt vähän tarvis apua että minkä niistä valitsisin ettei menis ihan sokkona arvotuksi... Sami

Kiitoksia, Tuossa MKIII:ssa näyttää olevan tuo peräluukun alareuna nostettu noin 10 cm ylöspäin alkuperäisestä, ilmeisesti jotta varmistetaan rungon jäykkyys. Kun taas GT:ssä luukun alareuna menee alas asti. Olisipa jännä päästä kokeilemaan notkuuko tuo GTn runko luukun ollessa auki. Tuo ikkuna kun on varmaan aika iso osa sivuttaisjäykkyyttä...

No voi elämän kevät...Varsinainen mini tietäjä täällä...joo, kolmiovista miniä tässä tarkoitin...Kävin vielä tallissa tarkistamassa...kaksi niitä ovia oli :) Jos löytyy kuva tuosta kolmiovisesta (!!) niin laitas linkki, ainakaan pikaisesti ei google löytänyt... Ei pitäisi olla itse asiassa kovinkaan monimutkainen muutos...

...jatkuu Samaan hengen vetoon siirrytään seuraavat kuusi vuotta ajassa ja kehityksessä eteenpäin. Avataan vuoden 1971 Tekniikan Maailma jossa koeajo osiota miehittää vuoden 1970 Austin Mini Clubman. "lupimiehen" odotettiin nostavan jo hetken hiipuneen Minien myynnin Suomessa taas nousuun, mutta ainakaan lehden ilmestymisen aikoihin vaikutus on ollut päinvastainen. Syitä ehkä on useampiakin, olennaisin seikka löytynee kuitenkin hintalapusta. Aikaisemmat Minit on ollut luokkansa edullisimpia länsiautoja, mutta uudistettu Clubman nosti varustetasollaan auton ylemmän hintaluokan puolelle, tosin vielä sen alapäähän. Lisäksi pitkä nokka, joka sai Minin näyttämään enemmän aikalaiseltaan, ehkä oli liian dramaattinen muutos muuten yli kymmenen vuotta jatkuneeseen muuttumatomuuden linjaan, ja täten karkoitti ne tosiostajat, eli merkkiuskolliset Ministit. Uudet penkit, uusi mittaristo, laajempi varustetaso (esimerkiksi molemmat aurinkolipat paikoillaan) jne sai kuitenkin varauksettoman kehun koeajajilta. Mitä nyt kesällä kuumaa ja talvella kylmää muovista materiaalia vähän mollattiin. Hauska yksityiskohta arvostelussa oli maininta Minin korin ikäkestosta, ei pelkästään muotoilun puolesta uuden keulan vuoksi, vaan myös siksi että "Mini tunnetusti hylkii ruostetta". Aluksi kommentti nauratti. Mutta itse asiassa nyt kun olen itse korjannut samaan ikäryhmään kuuluvan VW Kuplan peltejä, on Minin korin rakenne niin nerokas ja yksinkertainen, että väite ehkä onkin täysin oikeitettu. Vaikkakin tälläkin palstalla olevat Ministit on joskus joutunut painimaan Miniin pesiytyneen ruosteen kanssa. Clubmanissa on vielä "vanha" hydro jousitus eli automiesten "hydromystiikaksi" parjattu järjestelmä, vaikka muut Mini mallit olivat pikkuhiljaa siirtymässä takaisin kumikartiojousitukseen. Tämä päätös otettiin kaksijakoisesti vastaan, toisaalta hydro on ylivoimainen mukavuuden suhteen, mutta ilmeisesti hankalasti (ja kalliisti) korjattavat viat kallistivat vaakaa enemmän päätöksen ymmärtämisen puolelle. Sisätiloissa haukutaan ja kehutaan kilpaa uutta ja vanhaa. Vanha pieni taustapeili aiheuttaa harmaita hiuksia koeajajalle, aivan kuin peili olisi suunniteltu estämään näkyvyys etuoikealle, suunnittelijan lainkaan keskittymättä siihen että peilin alkuperäinen tarkoitus olisi nähdä mitä takana tapahtuu. Itselläni ei ole niin paljoa ajokokemusta Mineistä että muistaisin oliko tuo peili oikeasti ongelma vai onko se vaan jotain johon voi purnauksen kohdistaa parempaa kohdetta odotellessa. Uusi vaihteensiirto, nopea ja täsmällinen ohjaus ja todella tehokas käsijarru nostaa (hyvän) adrenaliinin pintaan ja houkuttelee kokeilemaan temppuja joita suositellaan kokeiltavan vain suljetulla radalla tai tieosuudella. Tähän kun vielä lisätään ehkä jopa vanhoista malleista lisääntynyt melutaso, saa Clubmanilla rallimielen helposti aikaan. Automaattiturvavöitä, ilmeisesti nämä oli lisävarste lisähintaan, suositeltiin ainoana mahdollisena keinona säilyttää mielenterveys Miniä ajaessa, keskipaneeliin sijoitettujen kytkimien etäisyydestä johtuen. Ilmeisesti kiinteästi säädettävät vyö edelleenkin esti täydellisesti hallintalaitteiden käytön... Loppu onkin jo tuttua kauraa, suorituskyky on heikko verrattuna erinomaisiin ajo-ominaisuuksiin. Tosin ajo-ominaisuuksia kuoppaisella tiellä arvostellessa, tulee toimittajalta jälleen yksi puolto ääni kumikartioon siirtymisen puolesta. Hydro toimii paperilla hyvin, mutta kuoppaisella tiellä auton näennäinen vaakatasossa pysyminen kuitenkin käytännössä tarkoittaa pitkän miehen pään kolisemista kattoon pienemmässäkin routavauriossa, ja nimismiehen kiharoissa ajotuntuma taitaa olla epärealistisen karnevaalimainen. Polttoaineen kulutus on samaa luokkaa kuin puolet isommissa autoissa, (7-9 litraa/100km). Tuhannen kuution koneella ja tuolla kulutuksella pitäisi nykyaikaisella (siis vuonna 1971) hyötysuhteella saada vähintään 50 hevosvoimaa ulos säälittävän 38.6 sijaan... Tässäpä tämä, vanhaa kauraa, mutta yksi asia nyt sitten lopultakin pomppaa esiin. Tämä oli ensimmäinen arvostelu jossa viimeistelyä tai työn jälkeä ei kritisoitu.. Loppukaneettina jutussa on henkilökohtainen kirje osoitettuna Minille: "Mini, Emme jaksa uskoa että keulasi pidentyminen tuo sinut takaisin myyntitilastojen keulille. Tarvitset uutta puhtia moottoriisi ja paremmat kuormausmahdollisuudet - olisiko kokonaan aukeava takaseinä aivan mahdoton toteuttaa. Sen avulla valloittaisit takaisin asemasi näppäränä emännän kauppakassina. Nykyinen tavaritilasi mahduttaa itseensä hädintuskin olutkorin eikä takapenkin kuormaaminen ovien kautta ole helppoa. Olet luotettavan auton maineessa ja luulen suosiosi kestävän kovatkin hyökkäykset, mutta uusia kannattajia et hevin saa puolellesi. Mini kultti elää yhä vahvana, Clubman tarjoaa parempaa varustelua vaativalle ministille oikean vaihtoehdon". Nyt kaikki ei-entisöijät: Ajatus viisiovisesta ministä ei ollenkaan kuulosta hullulta.... Kevättä odotellessa...Ei kun pajalle mars...

Taas Tampereen rompetorilta löytyi monien muitten löytöjen lisäksi muutama Tekniikan Maailma jossa jälleen kerran koeponnistetaan Miniä. Tällä kertaa vanhoja lehtiä tonkiessa löytyi lehti vuodelta 1971, jossa koeajettiin Austin Mini Clubman sekä 1965 jossa piinapenkissä oli BMC Mini 850. Jos jotakuta kiinnostaa, niin vedän narut yhteen näistä arvioista ja summaan mitä asioita lehti nostaa mainitsemisen arvoiseksi kun ovat viettäneen reilut 1000km koirankopin kyydissä. Jos mennään kronologisessa järjestyksessä, ja avataan lehti 44 vuoden takaa. "Mini ei ole mikä tahansa auto!" Se oli otsikko, ja perusteet on pätevät. Omintakeinen ja ennen kaikkea hyväksi havaittu konsepti on edelleen voimissaan, vielä kuuden vuoden tuotannonkin jälkeen. Kun muilla autoilla on takanaan kokonainen suunnittelijoiden armeija, on Mini vain yhden miehen (+ muutaman oppipojan) hengen tuotos, ja se tuo sekä etuja että haittoja. Hyvänä puolena pidettiin jotenkin yhtenäistä pakettia, ikäänkuin asiat on suunniteltukin toimimaan yhdessä, eikä erillisinä kokonaisuuksina. Huonona puolena, jos sitä sellaisena voidaan pitää, on muutosten pienuus ja parannusten ns. "almost there" taso. Tämähän on selvä, jos taiteilija maalaa taulun, niin parannukset uuteen versioon on minimaalisia jos ensimmäinenkin miellytti taiteilijaa. Jos taas työ annetaan eri taiteilijan tehtäväksi, niin lopputulos poikkeaa varmaan huomattavasti alkuperäisestä. Joka tapauksessa, huikean yli miljoonan myydyn Minin saavutuksiin ei kuitenkaan lueta niinkään sen ylivoimainen toimivuus arkiautona, vaan vahingossa luotu suosio ralliteillä ja täten auton suosio (edullisen hankintahinnan myötä) myös nuorison keskuudessa. Tästä johtuen Minillä myös oli pahan pojan maine, sillä Minillä ajettiin yleisillä teillä kunnioittamatta vanhan kansan ajotapoja, lehden sanojen mukaan kyseessä on "Ministien räävitön ajotapa". Kovin on ajat muuttuneet, ja muuttuuvat näköjään edelleen. Kuuskyluvulla Ministi oli autoilija jota katsottiin kieroon, myöhemmin "Saabismi on sairautta", mutta mikähän on seuraava, nyt Saabinkin ajauduttua todelliseen elämäntaisteluun maailman talouden kriisin myötä. Ehkäpä seuraavaksi "KIAsmi on sairautta"....mene ja tiedä. Mini oli karu ja karkea auto, eikä uudemmat perusmallit enää miellyttäneet niin paljoa kuin ensimmäiset versiot, joten englantilaiset autotehtaat kilvan kehittelivät minin konseptiin perustuvia luxus malleja, ja vuonna 61 maailman ensi illan sai Minin johdannaiset Riley Elf ja Wolseley Hornet. Kaikki kuitenkin tiedämme miten suuria menestyksiä nämä olivat, joten jätetään tämä sivujuonne tähän. Sen sijaan, kaiken karvaiset lisävarustepajat saivat avattua markkinansa kaikille Miniensä tuunaajille. Yksi näistä tuunaajista on muuan herra Cooper joka sai tehtäväksi parantaa perusminiä ja näin houkutella lisää asiakkaita niille joille perusmini ei riittänyt. Parannuksia kuitenkin on paljon, tehokkaammat jarrut leveämpien jarruhihnojen myötä, automaattinen sisävalo, öljynpaineen varoitusvalo, sekä tärkein muutos eli kumijousituksen korvaaminen Hydrolasticilla. Huonoista muutoksista lehti jälleen kerran mainitsee takapenkin pienentämisen, mutta samaan hengen vetoon kehuu että säästetyt neljä senttiä on otettu takaisin kuskin penkin mitoituksessa. Edelleen purnattiin lukittavan hansikaslokeron puutetta, mikä sinänsä on oikeutettu purnaus, sillä kaikki ei halua jättää kukkaroaan tai kameraa hansikashyllylle kaikkien näkyville. Lisäksi moitteita sai penkin joko-tai säätö, eli se viiden sentin säätövara penkissä, joka kuitenkin vaati tuumakoon lenkin joten ihan äkkipikaa ei tullut penkkiä säädettyä... Juttua lukiessa tuli jo hätä käteen, eikö tässä koeajossa haukuta viimeistelyn tasoa, mutta huoli oli turha sillä kyllähän artikkelin lopussa, varustetasosta puhuttaessa muistettiin vielä mainita "ylimalkaisesta viimeistelystä", joka sinänsä on aika mieto ilmaus verrattuna myöhempiin arvosteluihin. No joo, jos samaa autoa testataan lähes 30 vuoden ajanjaksolla, ja joka kerralla viimeistelyn taso tuo pettymyksen, niin kyllä myöhemmissä arvosteluissa kommentit tuppaavat muuttumaa kärkkäämmiksi... Käytännöllisyys tai kauneus on kuitenkin toissijaisia seikkoja kun ajatellaan tärkeimpiä ostokriteerejä (TM:n mukaan). Ajomukavuus nostettiin nyt Hydron myötä yhdeksi uudeksi valttikortiksi joka voisi nostaa uuden Minin uuteen nousuun. Ajomukavuus on kuulemma kuin isommassa autossa, ja jos vielä melutaso olisi pienempi ja penkit mukavat, niin voisi jopa sanoa että Minillä olisi miellyttävä ajaa...No jaa, ainahan voidaan vaatia parempaa. Ennen ei ollut automaattisesti kuskin mukaan säätyviä penkkejä, cruise controllia saati ajomelua vähentävää White Noise järjestelmää, joten ollaan ihan tyytyväisiä vaan siihen mitä meillä nyt on eikä vaadita aina eikä vaadita aina vaan lisää...sanon minä. Suorituskyky on sitä samaa vanhaa mihin ollaan jo totuttu, eikä huippunopeuskaan ole kasvanut kuuden vuoden kehityksen myötä. Mutta kukapa sitä Suomessa yli satasta edes haluaa ajaa...Ainiin, ne räävittömät ministit. Tehdas lupaa kulutukseksi 5.6 litraa sataselle, mutta tälle väitteelle koeajajat viittaavat nostavat kätensä voimattomana pystyyn, parhaimmillaankin koeajossa päästiin 6.5 litran kulutukseen. Loppuyhteenvetona kuitenkin mairitellaan Minin valloittavaa karismaa ja onnistuneisuutta kokonaisuutena. "Vaikka Minejä pyörii maanteillä jo toista miljoonaa, se ei ole kuitenkaan mikä tahansa auto. Minissä on luonnetta ja yksilöllisyyttä Aamen

Moikka Tässäpä puutelistaa joka tällä hetkellä on mielessä: Alkuperäinen sivupeili 1970 Austiniin. LÖYTYNYT Syylärin kaulus, alaosa LÖYTYNYT Tuhkakupit kojelautaan sekä sivukoteloihin.. LÖYTYNYT Venttiilikopan kansi jossa on AUSTIN lätkä vielä tallella ja siistissä kunnossa. LÖYTYNYT - Puskurit jotka kiiltää tai saa pienellä vaivalla kiiltämään. Ryhdissään olevat takapenkit, punainen nahka sisustus. ...Omiin on hiiriperhe tehnyt joskus ajan saatossa aravasopimuksen...LÖYTYNYT Hyväkuntoisia punaisia ovipahveja ja etupenkin päällisiä. MK3 ovet joihin ei tarvitsisi tehdä peltitöitä MK3 peräluukku johon ei tarvitsisi tehdä peltitöitä. Sekä ovet että peräluukku on minulla työn alla, tai ainakin työlistalla, mutta nyt tulee kevät kiirus...voi tarjota, jos hinta on mukiin menevä niin olen kiinnostunut. Austin 70 maski. LÖYTYNYT

No näinhän se on, olkoon tämä sitten vaikka esi-Darwin, eli "korjauksia jotka olisivat johtaneet johonkin pahempaan, mutta eivät ehtineet"...

Kevättäpäivää On aika järjestää "autonkorjauksen Vuoden Darwin award" kilpailu... Otin viime viikonloppuna lumihangesta vaimon viime kesänä hankitun Kuplan pikaiseen katsastushuoltoon. Oli tarkoitus korjata äänitorvi, takavalo, ja oikaista ratin suunta kohdilleen.. Irroitin talven seisonna jälkeen kosteat lattiamatot ja takatilan verhoilut, tarkoituksena viedä ne saunaan kuivumaan. Samalla tutkiskelin kuplassa vakiona olevien takaturvavöiden kiinnityspisteitä(miksei Minissä ole näitä?) Liimatun maton alta tuli vähän ruostetta esiin, ja korikittiä, sitten korikitin alta sikaflexiä. Sikafleksimassan alla rapisi pahaenteisesti. Kuvassa työn jälki viiden (5) tunnin rappauksen jälkeen: Lokasuojan sisään oli hitsattu paikka, sitä ennen oli vasaralla hakattu ruosteiset pellit sisäänpäin. Vanhan ruosteen ja uuden pellin välinen sentin tyhjä tila oli suljettu sikafleksillä, kuitenkin niin että astinlaudan alta pääsi hiekkaa roiskumaan koteloon sisään, siis peltikerrosten väliin. Auton sisäpuolelta ruostekasa oli täytetty korikitillä ja liimattu äänieristeet takaisin paikoilleen. Korjauspelti otti kiinni Kuplan heiluri tukivarteen, ja teki näin heilurivarsien taakse kupin johon sora pystyi majoittumaan pitkäksi aikaa. Tämä on syövyttänyt jousituksen suojakannen siihen kuntoon että se pitää ottaa pois murusina, toivoen ettei sen kiinnitysputit katkea sisään. Lisäksi korjauspellit tekee pienen koukkauksen ulospäin, estäen heilurijousi paketin purkamisen. Ihan kuin pisteenä i:n päällä, korjauspalat on sujuvasti hitsattu koriin sekä alustaan kiinni. Kuplassa kun ne on kaksi erillistä osaa... Kaksi päivää rapattuani, päätin että en halua kärsiä tästä yksin. Varmasti teillä on tarinoita ja ehkä muistoksi otettuja valokuviakin omista darwinin arvoisista korjauksista...mitä siis entiset omistajat on autoonne tehnyt... helpottakaa minun tuskaa ja kertokaa omat tarinanne, josko vaikka tästä joku saisi Darwin pystin tallia koristamaan... Ainiin, kuplan penkit, hienot uudemman corollan penkit. Siististi istutettu kuplan penkkien kiskoille. Kun otin penkit pois, kävi ilmi että toinen kiskoluisti oli kiilattu paikoilleen telttakepillä (!!!!?!!!) ja toinen ruuvimeisselillä. Ilman niitä, penkit heilui noin kolmen sentin klappia.... Hyvänä puolena sentään, ruuvimeisseli oli hyvälaatuinen ja sai oman paikkansa työkaluhyllyssäni. Nyt on alkuperäiset penkit löydetty, ja uudet hitsattavat penkkikiskot tilattu... Työn iloa...kyllä tämä tästä Sami

No tietty kun Sunnuntaina paistaa aurinko, kun taas Lauantaina sataa vettä. Joka tapauksessa paikalla ollaan...

Ehdit jo näköjään vastata kun vielä kirjoittelin tuota omaa kommenttia. Itsa asiassa mulle oli yllätys että pelti ei ole muualta kuin ylhäältä kiinni hitsaamalla, ja muuten kanttaamalla. Olikos se niin että noihin kanttausaumoihin pitää laittaa koriliimaa tai jotain sikaflexiä väliin että tekee saumasta napakan ja ei rämise edes hämeen härkätiellä? Kanttikonehan on paras työkalu tuohon, ne on sellaiset leuat jotka tekee siistiä jälkeä ilman vasaran kuoppia..