R53 JCW -06

[Igor]

Jaaha, tämä tarina unohtuikin tänne melkoiseen cliffhangeriin.  No, tästähän on tarinoitu pitkin kesää harrastajamiiteissä, mutta koitan kirjoitella loput vielä tännekin.

Olin joskus paria kuukautta aikaisemmin sopinut melko optimistisesti siirtymisestä toiseen harrastetalliin touko-kesäkuun taitteessa. Sain Minin lohkon niin nopeasti pajalta takaisin, että ajattelin projektin olevan valmis hyvissä ajoin, ja että muuttopuuhiin jäisi reilusti aikaa ennen IMMiin lähtöä. Tässä kohtaa valistuneimmat lukijat varmaan jo arvaavatkin, että kiirehän sen muuton kanssa tuli. Eli seuraava remonttipäivä alkoi sillä, että hain firman pakun lainaan.

No, tavaroitahan ei voinut heti kärkeen pakata, kun Mini oli vielä osittain levällään, ja työkaluille yms. olisi vielä käyttöä. Eli ensin Mini ajokuntoon. IMMiin lähtöön oli tässä kohtaa aikaa noin 40 tuntia.

Ennen auton tiputtamista pukeilta toista kertaa, laitoin vielä öljyjäähyn ja sisälokarit kiinni, jottei kärryä tarttis enää uudestaan nostaa ylös ennen sisäänajoa. Puskuripalkki on sen verran paksua kamaa, että siihen sai tehtyä kierteet jäähyn kiinnittämistä varten. Jäähy osui tuurilla lähestulkoon keskelle palkkia letkujen pituuden puolesta, mutta letkuvedot tuli sentään suunnitellulle paikalle. Niille on puskurin kuoren sisällä juuri kahden letkun mentävä tila säleikön alapuolella. Itse jäähdytin olis voinut olla sentin tai pari taaempana, koska tilaa siellä puolella on. Nyt joutui vähän muotoilemaan muovista puskurin säleikköä kuumailmapuhaltimella, että se sopi paikalleen.

Kiire alkoi olla sitä luokkaa, että työvaiheista ei tullut kauheasti napsittua kuvia.

 

Sitten vaan auto alas pukeilta, työntely tallin ovelle, ja vääntämään avaimesta. Ensin nyppäsin kuitenkin etummaisen lambdan piuhan irti, koska aikaisempien kokemusten mukaan kone käy silloin tyhjäkäyntiä taatusti turvallisen rikkaalla, enkä ollut ihan varma johtuiko pakosarjan punahehku laihalla käymisestä. Todennäköisempi syy oli kuitenkin varmaan liian myöhäinen sytytys, kun puolan jännite pääsi tipahtamaan.

Vekotin kävi näillä eväillä varsin nätisti. Ja kuten videolla näkyy, olin unohtanut laittaa pakosarjan lämpösuojan paikalleen. Ilman tätä unohdusta en olis ihan heti huomannut sitä edellisen käynnistyksen punahehkua... tuurilla ne isotkin laivat seilaa, eikös vaan. Lämpösuojaa ei saa ilman peltisaksia tuonne paikalleen, ellei irrota pakosarjaa. Sen verran paljon isompi toi OBX:n tekele on orkkikseen verrattuna.

 

Tässä kohtaa muuttoavuksi värvätty kaveri oli jo saapunut tallille, ja kun autokin oli käytännössä valmis, siirryttiin muuttopuuhiin. Kolmen pakettiautollisen jälkeen vanhalle tallille jäi enää Mini ja sisäänajon jälkeiseen öljynvaihtoon ja pesuun tarvittavat kamat. Sitten pitikin käydä vielä palauttamassa firman paku Tampereelle.

Sisäänajolle pääsin starttaamaan suunnilleen klo 23.30, eli IMMiin lähtöön oli vielä reilusti yli 30 tuntia aikaa. Kävin heittämässä semmosen reilun vartin mittaisen reiluja kiihdytyksiä sisältäneen lenkin, kun semmoista konepajan kaveri suositteli. Kuulemma konetta säälimällä saa aikaiseksi vain öljyä syövän koneen, männänrenkaiden olis hyvä asettua per heti. Konstit on monet jne, mutta joka tapauksessa kone toimi lenkin ajan kuten pitääkin.

Sitten vielä vainoharhainen vuotojen tsekkaus lampun kanssa ympäri konehuonetta, ja kun sellaisia ei löytynyt, vaihdoin öljyt ja suodattimen. Ai että sitä fiilistä, kun lähdin tallilta Minillä kohti kotia! Tätä oli ollut ikävä.

 

Perillä kotitallissa vähän kahden jälkeen yöllä. Katsastus oli varattu seuraavalle päivälle klo 10, ja IMMiin lähtöön oli aikaa 27 tuntia. Selkeesti voiton puolella.