Jump to content

Leyland Espana


koirankoppi

Recommended Posts

Romuja pöyhiessä tuli vastaan seuraavanlainen kolmiopeltimerkki, joka on ainoa jäänne kauan sitten puretusta ministä.

Joskus 80-luvun loppupuolella ostettiin kaverin kanssa 100 mk:lla kyseinen ajokuntoinen, mutta mätä Mini. 76 oli muistaakseni vuosimalli. Uutena Suomessa rekisteröity. Mini oli ihan perus 1000, mutta pieniä eroja oli. Penkit olivat melko vahvasti muotoillut keinonahkapenkit, takapenkki myös. Etupenkeissä oli paikat niskatuille. Kattoverhoilu oli vähän erilaista materiaalia. Moottori oli normi 1000, mutta valujälki oli erinäköistä. Venttiili vivusto oli vastaava kuin vanhan S:n. Kelkat oli maalattu alunperin harmaalla. Auto oli perus oranssi.

Onko kenelläkään muulla tullut vastaan samanlaista? Tietääkseni ei virallisesti tuotu maahan muualta kuin Englannista?

Auton paperit saattaa olla "elossa"? Menivät kauan sitten jonnekin Turun suuntaan auttamaan päästömittauksista eroon ;)post-283-13848035182843_thumb.jpg

Link to comment
Share on other sites

On tuo aikamoinen erikoisuus Suomessa. Tai siis oli. Ihan äkkiseltään en usko, että se olisi ollut sen ajan virallisen maahantuojan Oy Suomen Autoteoliisuus Ab:n tuoma. Belgiasta kylläkin tuotiin paljon tuohon aikaan Seneffen kokoonpanolinjalla kasattuja Minejä, jotka tunnistaa valmistusnumeron loppuliitteestä B. Lisäksi näkyvänä tuntomerkkinä oli Cibien ajovalot leveämällä lyhdynkehyksellä.

Todellakaan en usko, että espanjalainen Authi Mini olisi tyyppikatsastettu Suomessa. Papereistahan tuon näkisi..jos olisi tallella.

Vieläkö Mansen pojat muistaa, kun yrititte vanhaa jallittaa Espanjan Minin nokka-akselilla.... että onko isäntä nähnyt tällaista.. meikä tuumasi pari sekuntia ja sanoi - kato - espanjan poikien tekeleitä..Hiukkasen leuat loksahti kavereilla. Mutta oli se todella hieman karheamman näköistä valua. Itse asiassa valurautaa ja senverran heikompaa, että nokan mutterin kiristysmomentti on niissä puolet brittiläisten nokka-akselien arvosta.

Paljon muutakin koneen osaa espanjalaiset teki paikallisesti. Varaosamarkkinoilla pyöri 80-90 luvulla pitkään kaikenmoista Leyland Espana logolla varustettua enempi tai vähempi laadukasta osaa.

Link to comment
Share on other sites

Ei ole tyyppikatsastettu (kopiot tyyppikatsastustodistuksista ). Todennäköisin tulotapa on muuttoauto tai tuotu "varaosaautoksia", en tunne tapausta henk.koht. Yksi mahdollisuus on ,että ko Mini ei ole mennyt kaupaksi jossain muussa maassa ja tullut muiden Minien mukana Suomeen. Ainakin Ruotsista tuli jokunen saaste Mini (-70-luvun lopulla?) aikoinaan tänne myyntiin.

 

Onkohan jollain tarkempaa tietoa, senverran mielemkiintoinen tapaus.

Link to comment
Share on other sites

Olishan sitä voinut kohdella vähän paremmin, sillä se ei ollut ollenkaan NIIN MÄTÄ, mitä täällä forumillakin näkee nykyään harsittavan ;)

Pari valokuvaa taitaa olla jossain, kun viedään talteen maalle.

Jossain Mini 1000 kilpurissa voi olla sen katto.

Siinä alustannumerossa taisi olla jotain poikkeavia kirjaimia? Voi olla että numero "elää" vielä?

Ykspiirijarrut oli ja jarrupoljin oli samanlainen vahvempi kuin Cooper S:ssä ja samanlainen tuhkakuppi kuin Cooperissa ;)

Link to comment
Share on other sites

Taitaa tää "vanha-kaarti" mikä aina soimaa nuorempia Ministejä autojen muuttelemisesta olla vähän jäävejä arvosteleen muiden tekemisiä kun ovat itse ekaks tuhonneet lukuisia hyviä (ja harvinaisia) Minejä pelkkien osien hamstraamisen takia ;)

Link to comment
Share on other sites

No, no . Nyt niitä on jo "lukuisia " ja "hyviä" ja " harvinaisia" :o . Seuravaksi ne on kaikki melkein Cooperi S:ä tai ainakin punaisia :D

Rakenteluintoa silti kaikille.

 

Kyl mä veikkaan ettei tä oo ainut minkä koirankoppi on tuhonnu ;)

Ja veikkaan et S:iä on enempi Suomes ku näitä on ollu ;) eihän S:sä oo ku isompi koneinen Mini ei sen kummempi.

ja enempi tä ol huumor mieles heitetty :))

Link to comment
Share on other sites

Kieltämättä muutama tämän päivän mittapuun mukainen erittäin hyvä aihio on tullut tuhottua, mutta ei mitään suuria harvinaisuuksia, (tätä lukuunottamatta ;) . Niitä sai lähes hakupalkalla 80-luvulla.

Eniten harmittaa ne aika monet "oikeat" harvinaisuudet ja osaläjät, mitä käytiin katsomassa, mutta kun niistä pyydettiin rahaa. Jopa useita satoja markkoja ::) . S:iä on tullut 5 vastaan, joista 3 ostettu. Pikkucoopereita oli sitten useampia tyrkyllä, mutta ei silloin kiinnostanut ja Vaneja.

PickUppeja ei koskaan osunut kohdalle, ei edes kalliita.

Link to comment
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään
×
×
  • Luo uusi...