Jump to content

Austin Mini 850 1964


Idefix

Recommended Posts

Syynä tuohon läpivientiin lienee rakenteen yksinkertaisuus ja siten helppous, sekä se että loppuviimein läpivienti jättää enemmän tilaa touhuta. Etupäässä kelkan yläkiinnikkeisin joutuisi rakentelemaan kiinnikkeet jotka menee molemmille puolille, nyt konetilassa ei mene kuin yksi putki joten tilaa on enemmän. Takana varmaan kiinnikkeet pitää laittaa iskareiden kiinnityspisteisiin, toimii silloin jos ei tarvi takakaaria vaihtaa..

 

Sisällä lattiaa tehdessä ei tuo putki häiritse, enemmän häiritsee se tukikehikko siellä sisällä... Osa jättää tukikehikon kokonaan pois, mutta ainakin tässä projektissa se on ehdoton kun vaihtoon menee koko lattia ja molemmat helmat (sisä ja ulkopuoli)

 

Se on totta että kori elää hieman ja että varsinkin ovien asemoimisessa on omat temput. Tuon 70'n kanssa ovet ja kolmiopellit mallasin kun auto roikkui grillissä. Konepeltiä asemoitaessa auton etupää oli pukkien päällä ja peräluukku meni huohon grilli designin vuoksi ihan arpapelillä...Nyt varmaan tarvii tehdä niin että laskee auton painon etukelkan yläkiinnityspisteiden päälle, ja takaa iskareiden kiinnikekohtien päälle. Oikeanmittaisten rautatankojen varaan niin että lattia on tasan vaaterissa...näin paino jakautuu suurinpiirtein samalla tavalla kuin ollessaan renkailla...

 

Toisaalta kun ajattelee, niin nuo mistä grilli nyt on kiinni, on ainakin edessä kaikista tukevimmassa paikassa kiinni, ja takaakin keskikohdasta, joten korkkiruuviksi ei ainakaan painovoima sitä tuossa grillissä roikkuessa vedä...

 

Varsinainen taikatemppu onkin se että kun hitsaa tukikehikon auton sisään, varmistaa että ristimitat on kohdillaan eikä minkäänlaista vääntöä tule...Tuossa 70'ssa tätä ristimittailua tein varmaan viikon verran ennen kuin laitoin tukikehikon lopullisesti kiinni...

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 55
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Meidän grillissä etukiinnike on kelkan etupäähän. Tuo ei kiusaa edes konehuoneen maalausta.

 

full

 

Ei näy hyvin, mutta saa käsityksen. Tätä voi siis käyttää vasta kun keula on hitsattu. Eli keulan vaihto pöydällä ekaksi. Tällöin saa sovitettua ovetkin.

 

full

 

Itse en yleensä poista peltejä kuin sitä mukaan kuin uutta laitetaan tilalle. Joillain on tapana poistaa ensin kaikki ja sitten vasta laittaa uutta tilalle. Mutta kuten sanoin tapoja on monia ja grilliä suosittelen. Nopeuttaa hommia paljon.

Link to comment
Share on other sites

opiskeluaikanani 80 luvulla tuli asiakastyönä entisöintiin muun merkkinen vanha avoauto,se tuettiin todella hyvin ennenkuin laitettiin grilliin ja alettiin repimään lattiaa pois,kun lattia ja helmat oli vaihdettu auto poistettiin grillistä omille pyörille,alettiin ovia sovittamaan paikoilleen niin eipäs sopineetkaan lähellekkään,todettiin että kyllähän se hitsaus vetelee aika rajusti vaikka tuettiin todella hyvin.

Link to comment
Share on other sites

Mistä toi grilli on takana kii? Kelkan takakiinnikkeistä vai iskareiden kiinnikkeistä?

 

Ja tarkoitus on myös ottaa pelti kerrallaan irti..Tuossa 70'ssähän oli joku laittanut kaikki tarvikepellit jo paikoilleen muutamalla heftillä, ja ihan kieroon ja vinoon ja mutkalle...

 

Joo, kyllä hitsaus on taitolaji, ei voi muuta väittää...Näin aloittelijoita helpottaa varmuuskertoimien maksimointi esim tuettaessa. Tuossa alla kuva 70'n alkuvaiheista. Koriin kiinnityspisteitä 10 (yläputki kolmesta kohtaa ja alaputki kahdesta kohtaa), ja tämän lisäksi diagonaali...Kaveri joka laittelee 'ammatikseen' näitä ameriikan vehkeitä, naureskeli mun varmuuskertoimille, mutta tosiasiassahan jenkkien kattomateriaali ja nurkkapalkkien paksuus riittää melkein pitämään auton muodossaan ^-^

 

Tällä kyllä pysyi Minikin muodossaan...

1254068977838_1_large.jpg

 

1254074663922_1_large.jpg

Link to comment
Share on other sites

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Sain purettavaksi maatuneen Minin josta löytyi mm helpotusta takaseinän puutteeseen, sekä paljon muitakin peltiosia...

 

Myös komea mittari autossa oli kiinni, mahtaako kukaan tietää missä mallista tämmöinen mittari on ollut kiinni? varsinkin tuo sporttinen neula on sellainen jota en ole ennen nähnyt...

1287317994388_1_large.jpg

 

Sitten varsinainen asia. Tuossa oli jalkatilan matot siinä määrin rikki että ainoastaan etulokasuojia vasten olevat matot voi uudelleen käyttää...sekin on jo iso askel. Mutta pystyyköhän noita vanhoja kumeja elvyttää mitenkään. Ei nuo ihan taittamalla katkea vielä mutta hauraaksi on mennyt...ideoita?

Link to comment
Share on other sites

Eikös sunkin 64:seen kuulu vielä tuollainen valkopohjainen mittari.

Sellaiset oli kuitenkin 64 ja vanhemmissa kasipuolikkaissa. Mielestäni mustapohjainen tuli vasta 65 hydrolasticin ja avainstartin myötä. Mutta ihan Minin oma mittari tuo on. Tarkka ajankohtakin missä muuttuu selviää kun tutkii varaosakirjoja .

Link to comment
Share on other sites

Morriksissa on tuo hopeapohjainen mittari punakärkisellä perspex neulalla.

Austineissa valkopohjainen mittari punaisella normaali neulalla.

Siis vanhoissa, 59-(muistaakseni)64

Siitä eteenpäin mustapohjaisia.

Ja noissa vanhoissakin on eroja vuosimallin mukaan mm. varoitusvalojen väreissä. Huom!!

Link to comment
Share on other sites

Tuo Austin/Morris jako ei kyllä päde ainakaan 60-luvun alun Mineille.

59:eistä en osaa sanoa?

Ehkä niitä on sitten kahdenlaisia olemassa? Itse en ole nähnyt muita kuin noita paksuneulaisia valkopohjaisia.

Tai onhan niitä tietysti jos kerran sellainen mittari on autossa kiinni.

Tiedän kyllä mittareita korjatun niin, että vaihdetaan "koneisto"(keskiö) neuloineen vanhaan tauluun. Kaikkia osiahan sai varaosina. Minin mittarista on joka tapauksessa kyse.

Link to comment
Share on other sites

1959 Mini registerin sivuilta bongattua:

Speedometer

Austin speedo with red needle cream face. Morris speedo with clear needle silver face

All early speedo’s had no tenths on odometer.

Oil warning light green, headlight warning light red

 

Sen verran voin vetää takaisin, että Austinkin saattoi hyvin käyttää hopeapohjaista mittaria -59(-60 jälkeen).

Ja nimenomaan hopea-, ei valkoinenpohjainen.

-62 jälkeen öljyn varoitusvalo vaihtui vihreästä keltaiseen ja matkamittariin tuli sadat metrit mukaan.

post-565-13848034661533_thumb.jpg

Link to comment
Share on other sites

ettei olis niin että auton alkuperäisessä kasausvaiheessa "maahanmuuttajat" tms. ovat ottaneet automaattisesti "seuraavasta laatikosta" kun "oikeat" mittarit on loppuneet...

kuulemma volvon tehtaalla oli aikoinaan juuri näin mutta mene ja tiedä (pääasia että osat oli paikallaan)...

 

laitetaan tännekin tuo pienoismalin linkki (passannee tähän rojektiin paremmin) => http://www.automodels.fi/mini-c-31/-p-3057

Link to comment
Share on other sites

heh....maahanmuuttajat.....

 

OK, eli siis tuo on Morriksen vakio mittari vanhemmalta ajanjaksolta, hieno on - ei voi muuta sanoa.

 

Austin kun tämä yksilö kerran on, niin Austinin mittari tähän tulee...eli jos joku tarvii tuollaista mittarin naamataulua (mittarin pohja ruosteessa) niin täältä löytyy...

 

Ja pirun komea on tuo pienoismalli....eihän tuo olisi kuin alle 160 rahaa...

Link to comment
Share on other sites

En ole koskaan nähnyt tuollaista punaneulaista vaaleapohjaista mittaria. Mutta eipä ole noita 59/60 liiemmälti ollut purettavaksi ;) Minäkin tarkoitin valkopohjaisella tuota tarkasti ottaen hopeanväristä, koska tuota "oikeasti" valkopohjaista ei ole tullut vastaan.

Tosiasiahan kuitenkin on, että vanhoja Austineita on selvästi vähemmän kuin Morriksia. Jo aikanaan tuotu.

Link to comment
Share on other sites

Kohtalaisen hieno tuo pienoismalli! Ainakin kuvissa.

Ovenkahvakin roikkuu niinkuin oikeassa ;) Ja löytyy se hopeepohjainen Morriksen mittarikin!

Kyllä ne Kiinan pojat osaa!! ;D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 kuukautta myöhemmin...
  • 3 kuukautta myöhemmin...

Tätäkin projektia....

 

Aika on kulunut lähinnä osien metsästämisellä. Ja ohessa viimeisin löytö:

 

Trelleborg rättirenkaat. Käyttämättömät, myyntilaput vielä paikoillaan. Seisseet 50 vuotta pimeessä, ja ainakin päällisin puolin kumi on pehmeää eikä halkeile vaikka miten taittelee. Näyttää että tuossa renkaassa on syvennys johon sellaiset irtovalkosivut sopii, täytyy vielä varmistella että osuuko mitat kohdilleen...

 

Renkaat menee erään suomalaisen rengasvalmistajan tehtaan laboratorioon "entisöitäväksi", ultraääneen ja vaahtokylpyyn, en tiedä mitä teknisiä salaisuuksia siellä on tarjolla.

 

Tuskin näillä 80 kmh ajellaan, mutta jos sen verran että tuota 64'sta voisi näissä kengissä poseerata paremmin...

 

1301497976759_1_orig.jpg

Link to comment
Share on other sites

Jos on hyvät rättirenkaat, niin ei kyllä ole mitään estettä ajella sitä reipasta sataa mitä kasipuoli kulkee.

Niillehän se on suunniteltukin.

Joissain olosuhteissa voi tuntua jopa paremmilta ja kevyemmiltä ohjastaa.

Link to comment
Share on other sites

Aloittaisin kyllä vähän pienemmistä nopeuksista kuin kasipätkän täydestä vauhdista. Todennäköisesti noi renkaat ei kestä paljoa muuta kuin pienen kaupunkikruisailun ja poseerauksen. Itse ostin tuota käyttöä varten maasturiini 25vuotta vanhat uudet kumit, mitkä oli säilötty rengaliikkeessä asianmukaisesti. Vaikka ne näyttää hyviltä ja tuntuu pehmeiltä, niin kulutuspinta murenee pois ajossa. Ajan myötä kumista haihtuu liottimia, jonka jälkeen ne eivät ole enää entisensä.

Link to comment
Share on other sites

Joo, en taida ihan uskaltaa moottoritienopeuksiin 50 vuotta vanhoilla renkailla.

 

Pikaisen haastattelun perusteella tämän suomalaisen rengasvalmistajan tuotekehitys inssinjöörin kanssa, todettiin että juurikin kun tietyt kemialliset ominaisuudet kumista häviää, niin ne ei tule enää takaisin. Mutta jotain renkaille kuitenkin voi tehdä, vähän samaan malliin kun kovettuneita tiivisteitä saa elvytettyä silikonikylvyllä. Tosin renkaissa sama käsittely tarkoittaisi sitä että renkaan eri kerrokset sulaisivat irti toisistaan. Mutta tosiaan, katsotaan mitä tuo labra niistä tuumaa. Joka tapauksessa tarkoitus on näistä saada vaan alkuperäiset renkaat jotka vaikka pultataan alle kun halutaan auto viimeisen päälle tiirailu kuntoon...

Link to comment
Share on other sites

Minäkin tarkoitin "hyviä" rättirenkaita.

Tiedän kyllä, että jotkut köyhät ovat ajelleet Historic rallejakin 40v vanhoilla rättihakkapeliitoilla.

Niitä hyviä ei tosin varmaan enää saa mistään. Nämä uustuotanto museorenkaat taitavat olla kaikki jotain halpatuotantolaatua, rahastusmielessä tehtyjä.

Link to comment
Share on other sites

Ammattilaiset on nyt kommentoineet renkaita. Sanoivat että kun näköjään on pimeessä säilytetty, niin kyllä noista vielä renkaat tulee. Vanteille laitto on kynnyskysymys, jos sen kestää niin rullatessa renkaat elpyy yllättävän hyvin.

 

Tämmöiset ohjeet tuli ja sopii varmaan muillekin vanhoille renkaille..

 

Lämpö on hyväksi, eli kun lämmittelet saunaa niin renkaat sinne lämmittelemään ensin. Sitten kokeiles seuraavaa. Pyyhkäise puhdasta ja hyvälaatuista (mahdollisimman luomua) ruokaöljyä renkaan kylkeen: jos EI imeydy niin peli on menetetty, eli kumin luontainen molekyylirakenne ei ole enää siinä kunnossa että menetetty elastisuus saataisiin takaisin. JOS imeytyy, niin ruokaöljyä reilusti johonkin lakanaan tai riepuihin ja renkaita vasten ja pitkäksi aikaa marinoitumaan, ja vaikka välillä taas saunomaan. Tällä selvitään vanteille laitosta, ja sen jälkeen mekaaninen liike ja keskipakovoima palauttaa kumin taas kumiksi. Luonnollisesti pitkä sisäänajo...

 

Uskoivat että jos yllä mainittu toimii, niin renkaista tulee ihan maantie (ei ehkä moottoritie) kelpoiset...

Link to comment
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään

×
×
  • Luo uusi...