koirankoppi

Pitää hommata myös lyhyemmät vaarnaruuvit tai sopivat kiinnityspultit ! Mahtaneeko tulla jalan mukana?

Noh. Ehkä olen pari,kolmekymmentä vuotta jäljessä näissä moottorin viritys opeissa ?!

Jos haluaa kannentiivisteongelmia, niin silloin kannattaa tuoda männät lohkon pinnasta ylöspäin. Alkuperäinen kysyjä halusi kai "lievästi" virittää moottoriaan, eikä tehdä mitään kireää kilpakonetta?

On olemassa sellainen dokumentti, jonka nimi on kytkentäkaavio! Siinä on väreittäin kerrottu mikä johdin mihinkäkin kuuluu. Jos niitä johtoja alkaa ihan "mutu" tuntumalta vetelemään minne sattuu ylettymään ja kokeilemaan mihin virta sattuu tulemaan, niin ei siitä kyllä hyvä seuraa muutenkaan. Jos auton rakenteluun uhraa tuhansia euroja, niin johtosarjassa säästäminen on kyllä typerää. Uusi johtosarja maksaa 200-300 eur tai jos on tekijämies niin tekee kytkentäkaavion ja omien mahdollisten muutoskytkentöjen mukaan kunnon johdosta ja liittimistä uuden sarjan selkeästi erotelluin värein. Näin säästyy jatkossakin monelta ongelmalta ja palovaaralta.

Kyllä puristukset kannella ja männillä tehdään. Ei lohkoon pintaan kajota muuta kuin oikaisumielessä.

Jos sulla on oma johtosarja, niin pitäisi johdot löytyä.

Vai spacerin verran leveämmät. Mitään muuta ei tarvitse vaihtaa kuin pitemmät pyörän pultit. Itse jarrurumpu on samoilla mitoilla.

Jos sulla on oma vilkunviiksi, niin töötti pitäisi löytyä muistaakseni 69:ssä vilkunviiksen "nuppia" painamalla sisäänpäin. Hätävilkuista ei tuohon aikaan Mineissä tiedetty vielä mitään. Pissapoika pitää olla jonkinlainen mistä vettä tulee. Alkuperäinen käsipumppu on aika vaatimaton, mutta riittävä.

Auto on yksityiskohtiensa perusteella 90%:lla varmuudella -67. Loput 10% -66. Ei missään tapauksessa vanhempi. Numero voisi ihan hyvin löytyä repsikan lattiasta, jos siitä on jotain jäljellä!? Heti siitä penkin edestä kohoumasta, mitkä on niillä pitkittäisillä prässätyillä urilla erotettu. Pidän edelleen siitä kiinni, että 67:ssa ainakin numero on lattiassa! Itsellä on ainakin ollut 3 esimerkkiä

Silloin kun Mini Tonnit ajoivat vielä kisaa rumpujarruilla, niin muistaakseni käytettiin edessäkin S:n rumpuja ja alumiinisia Minifinnin "leveitä" vastaavia, jotka tosin eivät "muistaakseni" kestäneet edessä (halkesivat).

Eiköhän siinä ollu jotain 60 hevosta, sehän oli ihan vakio 1275:nen. Eikö siinä ollu tosiaan tehostinta?

Laturin hihna, kaasuvaijeri,nippusiteitä,rautalankaa,sähkärin teippiä,renkaanvaihto vehkeet,sulakkeita. Näillä pärjää vanhan Minin kanssa jo pitkälle. Kaikkeen ei voi varautua, konkka, puola ja bensapumppu on ollu myös, tosin ei vielä koskaan ole tarvinnu. Ennen reissuahan auto yritetään kattoa läpitte, vesiletkut ym. vuodot.ym Ja tietysti uudemmilla Mineillä repullinen kaikenlaisia antureita, tunnistajia ja ohjausyksiköitä ;) ;) ;)

Kyllä peltien koko on kaikissa sama. Rakojen suuruus riippuu paljolti muitten keulan peltien (lokasuojat) sovituksista. Kun lokasuojia vaihtaa, niin pitää olla konepelti sovituksissa mukana. Vaikka ei ne tehtaan asennukset/sovituksetkaan aina niin viimesen päälle ole olleet. Voi olla konepelleissäkin pieniä yksilöeroja.

Vaikka tää juttelu on tosiaan kaukana alkuperäisestä aiheesta, niin haluaisin vielä tarkentaa omaa mielipidettäni, joka on siis minun mielipiteeni enkä yhtään väheksy toisten. Mini on minun mielestäni parhaimmillaan harrasteautona 60-70 luvun kuosissaan oman aikansa sille tarkoitetuilla lisävarusteilla höystettynä. Uskallan jopa väittää luotettavimmillaan silloin kun oma tekniikka on uudenveroiseksi kunnostettu tai vaikka aikansa viripalikoilla piristetty.(Kokemusta Minillä ajeluista n. 25 vuoden ajalta). Mutta on hienoa katsella nuorten innokkaitten aikaansaannoksia ja välillä tosiaan unohtaa että 80/90 luvun autot ovat nykynuorisolle jo museopelejä.

Vaikka tää juttelu on tosiaan kaukana alkuperäisestä aiheesta, niin haluaisin vielä tarkentaa omaa mielipidettäni, joka on siis minun mielipiteeni enkä yhtään väheksy toisten. Mini on minun mielestäni parhaimmillaan harrasteautona 60-70 luvun kuosissaan oman aikansa sille tarkoitetuilla lisävarusteilla höystettynä. Uskallan jopa väittää luotettavimmillaan silloin kun oma tekniikka on uudenveroiseksi kunnostettu tai vaikka aikansa viripalikoilla piristetty.(Kokemusta Minillä ajeluista n. 25 vuoden ajalta). Mutta on hienoa katsella nuorten innokkaitten aikaansaannoksia ja välillä tosiaan unohtaa että 80/90 luvun autot ovat nykynuorisolle jo museopelejä.

Tällaisen vanhan Kalkkiksen oma mielipide on, että jos 50 luvulla suunniteltuihin puitteisiin ja perustekniikkaan aletaan puoliväkisin ympätä nykytekniikkaa ja vielä kuitenkin tehtaan puolelta mahdollisimman halvalla, niin ei siitä kovin luotettavaa pakettia synny. Jos harrasteauton vaatimukset ovat lähes kaikki nykypäivän auton ominaisuudet(pehmeämpi jousitus,isot pyörät,moottorin käytös,luotettavuus), niin harrasteautona vanha Mini on kyllä ihan väärä valinta. Tai sitten täytyy itse tosiaan tehdä koko tekniikka uusiksi Minin koppaan (joka ei liene kovin järkevää eikä laillistakaan). Mutta jokainen duunaa mielihalujensa mukaa ja kaikkien harrastus on OK.

Pelkillä kaasareilla ja kannella ei paljon tehoja tehdä. Kireempää nokkaa tarvitaan myös ja silloin tulee päästöongelmia. Jo näissä 70 luvun lopun Mineillä, jotka jo mitataan vaikkeivat ole mitään vähäpäästöisiä, niin tulee ongelmia viritysten jälkeen. Kun kaikki on ihan viimesen päälle kunnossa ja säädöt kohdallaan niin rajoilla pyöritään.

Noitten uudempien Minien ongelmaksi tulee virityspuuhissa päästörajat. 77:aa uudempaa Miniä ei kannata harrastepeliksi ottaa. :) :)

Tämä vaihtovälisuositus on varmaan tullut vasta näihin 80/90 luvun Mineihin, koska silloin "Dinosaurusten" aikaan haettiin kilpatouhuihinkin hyviä vanhoja jousipalloja, joilla saatiin parempi ja jämäkämpi alusta kuin uusilla. Ja varmasti käytettiin "pahimmillaan" ainakin 20-30 vuotta vanhoja palloja. Vanhoista Vaneista Ym. Vanhat takapallot oli/on parhaita!

Niinpä. Oikeessa Minissä on 10" pyörät. Niillehän se koppi on suunniteltukin ja koko aktiivi aika kilpailtu ja siviilit ajettu.

Kyllähän ne vakiona korkeita onkin, kun alustan palikat on ymmärtääkseni samat kuin mitä oli 10" pyörillä ja vaihdettiin vaan 12":lle suht korkeilla kapeilla renkailla. Jos isoilla 13" pyörillä aikoo tehdä matalan, niin sitten on jo leikeltävä korista peltiä.

Kumielementtejä ei ole mitään syytä vaihtaa. Ei se niistä uusista yhtään kummene. Nehän ovat käytännössä ikuiset. Hilot,eli säädettävät "trumpetit" kannattaa hommata, jos meinaat korkeutta muutella. Säädettävistä iskareista ei minun mielestäni ole mitään käytännön hyötyä normaaliajossa. Uudet kannattaa kuitenkin laittaa.

Kokemus on kyllä osoittanut, että kun lähtee perus, vakio Miniä, tai Vania myymään, niin jos hintapyynti kohoaa yli 6000 euron, alkaa ostajaehdokkaat olla aika vähissä. Vaikka olisi uudenveroiseksi kaikilta osin kunnostettu. Ostajia on teoriassa paljon, mutta tosiostajia ei löydy

Minun 90-luvun alussa entisöimästä 65 mallin Cooper S:stä pyydellään nykyisen omistajan toimesta 25000 euroa ! Itse arvioitin sitä Tapiolassa 90 luvun puolivälissä, he arvioivat sen 40000 mk:n arvoiseksi. En hyväksynyt arviota, enkä tehnyt vakuutusta. Vakuutusmaksu olisi ollut aika korkea. Myydessä v. 99 sain autosta 68000 mk. Aikaa on kulunut paljon. Millaisiahan nykyiset arviot Mineistä vakuutusyhtiöissä ovat.? En ole sen koommin omiini kysellyt

Minejä kävi paikalla 63 kpl !! Uusi ennätys kyseisessä tapahtumassa. Historic kilpureita ainakin 12. Väkeä pitkälti toistasataa. Aito Rover Avomini valittiin kauneimmaksi ! Taitaa olla Suomen ainoa.