[Projekti Papu]

Olipa positiivinen olettama vesien jne. laitosta. Sähköflektin anturin kumia en saanut kunnolla paikalleen, joten otin syylarin irti. Kertausta taas. Korjasin samalla aikaisemmassa maistissa vääntyneen syylarin tukiosan asentoa niin, ettei flekti krahnaa moottorin puolella olevaan mikä lie huohotinpönttöön. Bensatankin asennusvaiheessa murtunut breather/huohotinyksikön liitos piti korjata erikoisliimalla. Uutta osaa ei vaan löytynyt. Minispares ja Somerford vastasivat tiedusteluuni kiitettävän nopeasti. Minisparesin kaveri antoi lisäksi linkin ebayn sivulle, jossa myytiin lähes vastaavaa Mersun osaa. Great service!

Tulkitsen, että Papun bensatankki on jossakin vaiheessa uusittu hieman erilaiseen. Kiinnityspanta ei osu tankin kulmassa aivan kohdalleen. Takapenkin takaosassa on taitettu peltikiinnike, jonka voisi kuvitella tankin tukipidikkeeksi. Tässä tankissa ei ole mitään siihen kiinnikkeeseen osuvaa. Takakontissa oli nahkainen 2 cm/45 cm:n kokoinen hihna, jolle en löydä paikkaa. Vasemman etulokarin alla olevasta huohotinpurkista puuttuu kiinnitysnauha ja alaosan tukipala mutta tuo koko ei mallaa siihen.

[Projekti Papu]

Tammikuun puuhailua. Huonosta kasaustöiden järjestyksestä kokeneemmat totesivat, että se on se ensimmäinen. Seuraavassa osaat jo paremmin. Papua on rusnailtu aikaisemmin paljon. Esimerkkinä kuvassa kuskin puoleisen iskarin nyrityt mutterit, jotka vaihdoin uusiin. Tuli asiaa Espoon Pulttiin, josta löytyi sopivat. Bensatankki on siististä kunnosta päätellen uusittu jossakin vaiheessa. Huljutin sisäpuolen fosforihapolla vaikka ruostetta ei näkynyt. Hapon pitäisi ohjeen mukaan jättää pintaan suojaava kelmu. Oletan, että pinta kelpaa bensalle.

Isoista kämmenistä oli haittaa vesiputkien kiinnityksessä kun moottori oli paikallaan. Pitkistä käsistä oli hyötyä vaihteenvaihtajan asennuksessa. Vaihteensiirtäjätapin holkin putkisokkien kanssa täytyy vielä harrastaa, sokat vierastavat eikä toinen tunnu asettuvan. Ehkä holkki ei olekaan symmetrinen.

Seuraavaksi vettä, bensaa, sähköä ja kipinämikko valvomaan jos vaikka uskaltaisi yrittää savuja.

 

[Projekti Papu]

Loppuvuoden 2019 pähkäilyä. Bensaputkien asennuksessa näkyi edellisen korjaajan työn jälki. Putkia oli väännelty lattian korjaustyön alta ja putkien suojalevyn kiinnitys oli mitä sattui. Käytin pakoputken lämpäsuojalevyn muovipultit levyn kiinnitykseen. Mietin noiden muovipulttien merkitystä. Tilaan setin uusia pultteja näiden huonokuntoisten tilalle.

Ville S:n saman vuoden Minin sulakerasia on omaani verrattuna ihmeen selkeä. Asennan ensin entisen rykelmän paikalleen. Elektroniikkataustaisena joudun myöhemmin selvittämään/siivoamaan tuon asian. Kyse voi olla purettujen stereolaitteen asennusjäämistä.

Kaverit kyselevät projektin valmistumisaikaa. Olen työskennellyt projekteissa, joissa on olennaista tavoitteet ja aikataulutus eritasoisine välitarkastuspisteineen. Papu ei ole projekti vaan puuhasteluharrastus. Papulla on hallipaikka odottamassa. Entä mitä Papun jälkeen kun kohtuullisesti varustettu talli on tyhjänä?

[Projekti Papu]

Papu on pyörillä. Muutama kiinnitys olisi pitänyt osata laittaa ennen moottorin kiinnitystä, nyt on ahdasta työskennellä mutta onnistuu.  Papun sulakerasiat on jossakin vaiheessa uusittu. Kuvan johto oli irrallaan niin, että liittimen päässä näyttäisi olevan vanhan sulakerasian ruosteinen liittimen vastakappale. Johdon oikea paikka on kateissa. Vaihtoehto voisi olla imusarjan lämpöjuttu, jonka sisältö mureni purettaessa. Papu pelasi hyvin ilman näitäkin mutta onhan asia selvitettävä.

Olen katsellut kuvia muutamien 94-95 -mallisten Minien konehuoneista. Kaikki ovat jotenkin erilaisia. Yritän päästä katsomaan ns. tehdaskuntoista moottoritilaa jossakin Eteläisessä Suomessa. Sen verran on Papua "korjailtu", etten voi täysin luottaa nykyasennuksiin.

Etupyörien ja korin välissä on tilaa alkuun 12 cm, takana 14 cm. Saa nähdä, paljonko kori laskeutuu kun päästään tien päälle.

[Projekti Papu]

No niin. Viikon työrupeaman aiheena oli vetoakselit, joiden parissa jouduin toteuttamaan menetelmää ASENNA, PURA, OPI. Kertaus on opintojen äiti. Muijala Akatemiaan oli jälleen asiaa. Sain oppia ja henkistä tukea niin, että uskalsin pakertaa uudet laakerit. Suojuskumit eivät ole olleet kunnossa, joten ruostetta löytyi. Eli laakerien vaihto oli ok.

Ajattelin tässä vaiheessa käyttää Papun vanhoja iskareita. Taas tuli mietittyä suunnittelijan ajatuksia iskarin alapuolen kiinnityksestä. Oletan, että välipuslat tarvitaan mutta onkohan tämä iskari alkuperäinen?

Nyt sunnuntaina yritän pysyä poissa tallilta ja katsella Youtubesta etujarrujen käsittelyvideoita. Eli mitä kannattaa tehdä levyjarruille tässä vaiheessa? Jarrut olivat aikaisemmin ok.

[Projekti Papu]

Oikeanpuolista tukivartta asentaessani jouduin vääntämään kelkan etumaisen puolen pystypeltiä takaisin paikalleen niin, että tukivarsi mahtui paikalleen. Jonkilainen nokkaosuma on aiheuttanut vaurioita kiinnityslevyn lisäksi etukelkkaan. Alan ymmärtää edellistä korjaajaa, jolle en antaisi arvosanaa lainkaan. Kaveri tai ehkä joku bööna oli ottanut vetoakselin pois ja leikannut sisemmän suojakumin keskeltä poikki. Ilmeisesti hommaan kyllästyneenä tuikkasi sitten vetoakselin paikalleen kaksiosaisen suojakumin kanssa ja myyntiin!

Kuluja en kerro mutta mielenkiinnosta katsoin kulujen jakautumista. Motonet- ja Biltema-kulut ovat pääosin työkaluja ja tallin varustamista. 

[Projekti Papu]

Toinen kumirengas ja levyosan toinen pultti puuttui, ks. kuva.  Laitan tietysti molemmat. Youtubesta katselin paria asennusmallia. Huomasin, että päätylaipoissa on erilaiset uritukset.

[Projekti Papu]

Vielä on vähän kuskin puolen oven ja kolmiopanelin virittämistä. Jätän sen myöhemmäksi ja alan kokoamaan etukelkan osia. Josta seuraava ihmettelyn aihe: kuvassa näkyvä ylätukivarren kiinnityslevy on saanut jostakin nokkaansa. Outo vamma. Edellinen korjaaja on ilmeisesti hukannut joitakin pultteja/muttereita. Korjaamokäsikirjasta en saa selvää tarvittavista osista. Levyn kiinnitysreikiä on 2; toisessa pienemmässä näyttää olevan kierre, toinen on ilman kierteitä. Löytyykö apuja?

[Projekti Papu]

Kiitos SEZENille avusta. Hyvin on löytynyt tukijoita Ministerien piiristä.

Lokakuun raportti: etupuoli on nyt valmiina. Pistehitsaus rules! Pari pientä nurkkaa jätän MIG-hitsattavaksi myöhemmin. En luottanut omiin tulppahitseihinin (uusi, vasta opittu termi), joten varmistin saumat pistehitsaamalla. Kaarevien kulmien ja konepellin asettelun jälkeen haasteellisimmaksi muodostui kuskinpuoleisen kolmiopellin asettelu. Jos jossakin olen harjaantunut niin se on kuljettajan puoleisen oven irrottaminen ja paikalleenlaitto. Etupeltejä on sivelty kuin...

Huomenna ajattelin kerätä etupuolen pyörien ripustusosat ja hahmotella ne paikalleen. Jotenkin tuntuu tarpeelliselta saada Papulle pyörät alle ja sitten vasta jatkaa moottorin ja nuiden laitteiden kanssa. Sähkökaapeleita kai voi pujotella sen jälkeenkin. Sähköpuolen tarramerkinnät ovat säilyneet hyvin ja teksitistä saa selvän.

Papuun on ilmeisesti hankittu jossakin vaiheessa uudet ovitiivisteet. Ovia ei saa aivan haluamallani tavalla kiinni. Muijala-opistolla kuulin ovitiivistefirmasta, jolta saa eri paksuisia tiivisteitä - täytyy pohtia. Muistakseni https://phoenixtrim.co.uk/door-seals-72-c.asp

Ensi tiistaina kehtaan ajella Uudenmaan Mini Akatemian luennolle Papun isoveljen kyydissä. Hänen nimeksi tuli pienen vatvonnan jälkeen Julin, kavereiden kesken Julle. 2 viikon vanhasta Jullesta totean vain, että Cooperin perusmallilla ehtii kaikkiin niihin tutkiin, johon haluaa. 136 heppaa vie hyvin. S olisi tietenkin ollut 2-litrainen ja vajaat 200-heppainen mutta tuo rahapuoli vs. edut mietityttää.

[Projekti Papu]

Kiitos vinkistä. Tilasin netistä samanlaisen reikätyökalun ja rei'itin kaikki etupellit valmiiksi. Hitsaaminen on aloittelijalle hankalaa ja siksi mietin helpompaa ratkaisua hankalampiin paikkoihin. Jatkan siis hitsausharjoituksia. Popniitit ovat ilmeisesti epävarmoja, kiellettyjä tai tyylittömiä (?).

[Projekti Papu]

Lokakuun raportointia. Kuskin puoleiset pellit hitsattu ja etuosat aseteltu paikalleen. Haasteellista on noiden pyöreiden nurkkien sovittelu. Laiton lokarin ja tuulilasin edessä olevan pellin väliin korikittiä vaikka tiedän, ettei sitä alkuperäisissä ollut. Konepellin asettelu on toinen mielenkiintoinen homma.

Laitoin muutaman heftin etupuolelle ja jäin kaipaamaan pistehitsauskonetta. Puuilosta saisi valovirralla toimivan 199 €:lla mutta se tuntuu turhalta yhtä käyttökertaa varten. Se on toisaalta ammattiyrityksen 3 tunnin työveloitus, joten pitääköhän sellainenkin verme hankkia? Uudenmaan ministereille laiton kyselyn lainakoneesta mutta vielä ei ole löytynyt.

[Projekti Papu]

Golf-kausi ohi, keilakausi alkanut. Projekti-Papulle on saatu kaveriksi nuorempi versio. Tämän vuoden British Racing Green ei onneksi olekaan niin vaalea kuin kuvissa ja varmaan tummuu vielä. Ajotuntuma on hyvä, kuskin tilat riittävät ja automaattikin toimii pehmeästi.

Papun pellit on nyt aseteltu melko lailla paikoilleen ruuveilla ja muutamilla heftauksilla. Kuskin puolen kolmiopalan ja oven asettelu edellyttävät vielä hienosäätöä. Seuraava kynnys ylitettäväksi on varsinaisen kiinnityksen aloittaminen. Paras on hyvän vihollinen, sanotaan. Joutunen tyytymään tulokseen, joka ei ole priimaa vaan kohtuullista ja persoonallista. Ostetaan uusia peltejä ja/tai pyydetään ammattimies apuun jos homma menee ihan kiville.

Kaverin vaimon ensimmäinen kysymys oli autosta kuultuaan, että mikä sen nimeksi tulee. Hyvä kysymys, täytyyhän autolla nimi olla. Rekkari on JLN-alkuinen, joten nimiehdotuksia otetaan vastaan.

[Projekti Papu]

Ohjeista onkeen ottaneena otin moottorin pois ja asensin tuulilasin alapellit paikalleen. Hain ensin Muijala-opistolta henkistä tukea. Jorvaksessa asuvalta kokeneelta brittiautorakentajalta sain arvokkaita vinkkejä työn suorittamisesta. Silti tuntui haasteelliselta ryhtyä tällaiseen autopeltisepän hommaan muutaman tunnin kokemuksella. Peltien asetteluun meni aikaa mutta itse hitsaaminen meni aikaisempaa paremmin. Apukuskin puolen kolmiopellin ja lokarin asettelin alustavasti paikoilleen. Kuskin puolen peltien sovittelu vaatii enemmän aikaa, joten otin aikalisän ja jatkan huomenna.

Projekti tuntuu sarjalta uusia haasteita ja opittavia asioita. Viime viikon vaikealta tuntuva asia oli tuulilasin alapellin kulmat. Tänään vaikealta tuntuu kolmiopeltien asettelu. Jne...

Ostin IKH:sta pultteja ja muttereita. Miksiköhän ne putoavat näpeistä ja vierivät aina jonnekin piiloon. Työkalujen ja osien etsimiseen menee pienessäkin tallissa yllättävän paljon aikaa.

Minitron viestitti, että tilattu sähköflekti on tullut. Se oli jätetty jossakin vaiheessa pois Papun saatua osuman etukulmaan.

[Projekti Papu]

Pistää miettimään tuo Turbo 69:n kysymys peltien asennuksesta. Suunnitelmana on asetella kaikki etupellit paikalleen ja kiinnittää ne ensin harvakseltaan pienillä ruuveilla. Vasta muutaman yön pähkäilyn ja Jorvaksessa asuvan kokeneen brittiharrastajan katselmuksen jälkeen hitsaaminen. Vihjeestäsi jätän kaikki korin maalausta haittaavat rekkuleet jälkiasennukseen. Alustan olen jo maalannut. Moottoritilan peruslaitteisiin pääsen helpommin käsiksi kun lokarit eivät ole esteenä. Käden koko on 13 eli sama kuin oli Mauno Koivistolla. Hyvä lentopallossa, haaste ministelyssä.

Koivukylän Miniakatemiassa keskusteltiin eilen korin maalaamisesta. Alkaa poltella ajatus senkin hoitamisesta omin voimin. 5 k€:n kustannus tuntuu isolta ja voihan korin maalauttaa myöhemmin jos homma menee pieleen.

[Projekti Papu]

Laitan tavalliset pellit. Ajattelin ensin kasata melkein kaikki sisuskalut kun on paremmin tilaa. Etupellit asennan viimeiseksi. Yksi aikaisemmista kuvista oli peltien koeasennuksesta.

[Projekti Papu]

Moottorinostin tuntui tarpeelliselta yksinäiselle kasailijalle. Puuttukohan tallista vielä joku vempele? Moottorin ja etukelkan asentaminen onnistui tyynyjen sovittelutyön jälkeen. Taas tuli mietittyä pulttien reikien avartamista ja pulttien kärkien ohentamista. Fibasin osien taltioinnissa ja muistilappujen teossa. Lyijykynä olisi kai pysynyt paremmin.

Hartsa112 on kirjannut aikaisemmin jotakin sähkötuulettimista. Papu on saanut joskus siipeensä ja sähkötuuletin on jätettty kokonaan pois. Kone ei kuumentunut viime kesänä mutta täytyyhän tuuletin olla. Löytyykö vinkkejä sopivasta?

Tänään oli välipäivä mutta huomenna aamusta tallille.

[Projekti Papu]

Tässä hankalahkon viikon raportti. Takakelkka on asennettu paikalleen kolme kertaa kertaa. Yksin. Korin puolen takakiinnitysreikä oli rakennettu väärään paikkaan ja siihen piti keksiä korjaava ratkaisu. Tämä edellytti opintokäyntiä Muijala-opistoon. Suosittelen, että takatukivarren akseli asennetaan kerralla niin, että rasvanippa jää ulkopuolelle. Takapyörät ovat nyt vihdoin paikoillaan, seuraavaksi etuosan kasaamiseen.

Muutama asia ihmetytti; tukivarren tapin aluslevyjä onkin kahta eri kokoa (kuva) ja pyörien kallistussäätölevyjä jouduin muotoilemaan rälläkällä niin, että sain kiintoavaimelle tilaa. Plussana uskon, että olen nyt läpäissyt takakelkan asentajatestin. Osaisin tehdä saman homman helpommin ja jopa neuvoa muita.

Tallin seinälle laittamani viiden kohdan LEAN-johtamisen taulun oppia en ole vielä sisäistänyt. Täytyy parantaa.

[Projekti Papu]

Kiitos kommentista. Minikiinnostusta olen itsekin pohtinut. Alkuperäinen Corvette C3-visioni kääntyi pienikokoiseen autoon kun sain hankittua moottoripyöräpaikan taloyhtiön autohallista. Tilaa on 195*340 cm. Vaihdoin Opel Vectran siihen sopivaan Citroen C1:seen mutta pienen auton idea jäi kytemään vaikka kaverit naureskelivat (194 cm ja 120 kg). Minin näen silmissäni sellaisena kun se oli 60-luvun alussa Eläintarhanajoissa siinä Uimastadikan ja Moukaripörssin kaarteen välissä. Sellaista valokuvaa etsiskelen tallin seinälle. Nuorena kuljettiin kavereiden kanssa Minillä, johon mahtui väkeä. Mini alkoi tuntua mielenkiintoiselta projektilta etenkin kun osia on helppo hankkia ja niin se Papu tarttui liiviin viime vuoden keilareissulla. Ruosteet näin mutta tekniikka tuntui hyvältä. Talli piti hankkia ensimmäisen kaverin luona tehdyn korjaushomman jälkeen. Ei sitä kehtaa muiden harmina roikkua. Ja talliin erilaista varustusta.

Alkutekemisen jälkeen huomasin, ettei töiden teettäminen muilla onnistu projektinhallinta-, aikataulu- ja kustannussyistä johtuen. Tehdään siis mahdollisimman paljon itse. 70-luvun alussa korjailin vähän Volvo PV 544:sta. Sen jälkeen elektroniikka- tietotekniikka ja yleisjohtamishommia. Eli ei mitään aikaisempaa oikeata teknistä kokemusta autoista. Vähän ST-ajoja ja Keimolassa rataharjoittelua siviiliautolla.

Uusi hankinta perustuu siihen, että on yksi huoleton ajoneuvo, jossa samat värit kuin Papussa. Näöltään mahdollisimman samanlainen.

Nyt mietityttää se, että monella on useita Minejä tai muita vanhoja autoja. Minullakin olisi Papun "valmistumisen" jälkeen talli tyhjänä ja kaikki varusteet tyhjän panttina. Ellei sitten jotakin uutta juttua...

[Projekti Papu]

Tuulilasin alla oleva poikittaispalkki on vaihdettu osittain ruostuneen tilalle. Vaikealta tuntuneen työvaiheen jälkeen oli pakko testata uusien peltien sopivuutta. Nimimerkki Jaguar66 ohjeistaa Youtubessa kokeilemaan osien sopivuutta kerran jos toisenkin. Huomenna käyn Muijalan Miniopistossa urkkimassa muutamien liitosten oikeaa asennustapaa syynä aikaisempi korjaus, johon en luota. Vielä on kaksi korin ongelmakohtaa, joita pohdiskelen. Molemmat edellyttäisivät ammattimiehen käyttöä mutta kun ajaudun pikkuhiljaa ryhmään "minä itse". Kohta mietitään maalaamista. 5 k€ tuntuu isolta rahalta, joten "minä itse" voisi ainakin yrittää ja ammattimies saa sitten tehdä uusiksi jos siltä tuntuu.

[Projekti Papu]

Kaupunkiloman Saksa-kohteen osalta voin todeta seuraavaa; ykkösvaihtoehto oli jo myyty, kakkonen oli tuunattu hienoksi mutta noin 100 tuhannen kilometrin ajon jälkeen ei pitäisi moottorin kolista ja kytkimenkin pitäisi toimia kunnolla, kolmosen  kone tuntui hyvältä mutta korin kunto ei miellyttänyt. Kokemusta kertyi. Minulla on jo projekti eikä toista kannata aloittaa ennenkuin edellinen on valmis. Päädyin tehdastilaukseen, joka täydentää tallia lokakuussa. Väri ei ole aivan tavoitteen mukainen vaikka onkin jokin juhlavuoden British Racing Green.

[Projekti Papu]

Naisten viikkoa elellään. Aamulla maalasin pohjan pariin kertaan. Seuraavaksi lakkaa päälle. Vasta ostettuani maalit kuulin, että maalin olisi voinut ostaa myös lakkapitoisena.

Suunnitelmilla on omituinen taipumus toteutua. Mietiskelin talvella Papun näköisen uudemman korimallin Minin hankintaa ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä rentoutua ja buukata lento Saksaan. Huomenna katsastan 2005-mallisen Papun isoveljen ja mahdollisesti teen siitä kaupat. Siirtokilpiä ei tähän aikaan saan nopeasti, joten haen Papu-juniorin kotiin sitten hieman myöhemmin. Vähän yli satasen lento yhteen suuntaan ei tunnu kalliilta. Paikallisella oluella ei ole matkushalukkuuden kanssa mitään tekemistä. Jokunen koppa saattaa kuitenkin mahtua hakureissulla mukaan. Düsseldorfista 16 tuntia Kapellskäriin ja silleen.

[Projekti Papu]

Päivitystä. Aika erikoinen harrastus tämä ministys. Toimivan Minin saisi halvemmalla mutta se ei ole sama. Huomenna taas Papulaan jatkamaan etupuolen peltien kasailua. Tämän päivän tuloksena kuskin puolen rintapuoli paikattu. Uuden ja vanhan pellin välinen hitsiliitos on mielenkiintoinen haaste. Trev's blogia ja miniharrastajien nettisivuja on opiskeltu MIG-hitsaamisen ja Minin kasaamisen onnistumiseksi. Vielä muutama hitsattava nurkka ja sitten etupään peltien koekasaamiseen. Purkamisesta on mennyt aikaa ja joudun pähkäilemään Minitronista hankittujen uusien peltien kasauslogiikkaa. Teen koekasauksen ja yritän saada jonkun kokeneemman arvioimaan kyhäelmän.

[Projekti Papu]

Papu on nyt takaisin Papulassa, jossa aamulla asennettu hitsauskärry Kemppeineen odottaa käsittelyä. Kokeneemmat ovat  kertoneet, ettei tosi harrastaja voi ostaa valmista tai teettää muilla. Töiden teettäminen muilla on pulmallista, aikaa vievää ja kallistakin. Projekti on siis pidettävä omissa käsissä. Mennään pitkän kaavan mukaan, opetellaan. Bernsteiniläinen ajatusmalli " päämäärä ei tarkoita minulle mitään, liike on minulle kaikki kaikessa" sopii nykytilanteeseen. Aikataulusta ei kannata kysyä. Aika näyttää.

Mustiksen asiantuntijaraadille taidan esitellä ensimmäisen tekemäni hitsihomman. Otan kahvipaketin mukaan etteivät naura suohon. Heinäkuun Miniakatemiassa pitäisi pystyä todistamaan enemmän. Kiitos taas kaikille opastaneille.

[Projekti Papu]

Kiitos ohjaavista kommenteista. Projekti palautetaan nyt omiin käsiin. Kemppi MinarcMig Evo200 on tilattu. Nettisivuilta ei löytynyt myytäviä käytettyjä. Ostetaan-ilmoituksia on, joten arvion Kempin arvon säilyvän muita paremmin.  Isoisoisä oli seppä, joten kai geeniperimään on jäänyt jotakin metalliosaamisesta. Aika näyttää.

[Projekti Papu]

Päivitystä. Talli odottaa hitsausprojektin valmistumista. Parin viikon rupeama on venähtänyt kuukausiksi mutta toivoa ei ole menetetty. Pultti ja mutteri -vaiheen jälkeen on koettu ruoste ja pelti -vaihe. Uskottavalta tuntuu saamani ohje, että entisöintiprojektissa olisi hyvä tehdä hitsaustyötkin itse. Muijalassa kävin ottamassa tuntumaa MIG-hitsaukseen, jonka oppiminen on haaveissa. Hitsauskoneen hankinta voi olla tyhmä ajatus mutta eihän tässä ole kyse mistään järkiprojektista. Eli kauppaanko? Motonetin Telwin 150A on harkinnassa vaikka kalliimpaa Kemppi 200E-mallia on kehuttu. Onko kokemuksia?

P.S. Testasin uuden Mini Cooperin, jonka ajotuntuma oli jotenkin massiivisen pehmeä. 94-sen Rover Cooperin viereen tuntuu kavereiden ohjeistama 2004-2006 -malli sopivan paremmin. Onko joku tuonut Italiasta?