A Cooper

Kun tunnustaa virheensä niin pääsee puolella rangaistuksella. Yritin asentaa takaluukun tiivistettä oman logiikkani mukaan. Aamulla herätessäni oivalsin, että kumin voi asentaa toisellakin tavalla. Putkiaivo on hidas. Luukku istuu nyt ok. Tilasin varoiksi uuden PhoenixTrimiltä, ei niin kallis. Takapuskuri vaati pientä säätöä edellisen korjaajan jäljiltä. Apumiehen ovesta puuttuu sähkökytkin ja ilmeisesti takaluukussakin on kytkimen paikka, kai jokin varashälytysjuttu. Joku aikaisemmista remontoijista on poistanut osia ja lisännyt jostakin syystä toisen sulakerasian ja erinäisiä johtoja. Kyse voi olla äänentoistolaitteista. Pakko on entisen radioasentajan selvitellä sähköpuoli alkuperäiseen kuntoon myöhemmin. Huomenna katsastukseen. Jarrujen ja valojen säädöt jäivät epävarman puolelle. Tekevät lisätyölistan jos haluavat. Uusi sähköflekti on vielä kytkemättä. Sekin oli kadonnut matkalla. Kotelosuojaus ja lisää äänenvaimennusmattoja seuraavaksi. Etugrillin ajattelin asentaa yhtenä pakettina niin, ettei tarvitsisi porailla reikiä. Apumiehen istuimen kiinnitys näyttää huteralta. Veikkaan, että toinen kiinnistysosa on jäänyt matkalle.

Pari juttua pitäisi vielä hoitaa ennen katsastusta. Helpolta vaikuttava takaluukun ja takapuskurin asennus ei onnistunutkaan tuosta vaan. Luukun uusi tiiviste vaikuttaa liian massiiviselta ja ahtaalta. Luukun alasaranat tulevat liian lähelle puskuria. Siitä puskurissa vanhastaan olevat painautumat ovat peräisin. Näitä harjoitellaan vielä. Ovien uudet tiivisteet olivat myös alkuun mahdottoman paksun tuntuiset mutta jotenkin ne vain asettuivat paikalleen. Asensin taas muutaman kerran ratin alle ohjaustankoon tulevia osia. Viiksiosa repsotti löysänä ostaessani Papun ja osia puuttui. Minisparesin sivuilta näin valkoisen muoviholkin asennuskuvan ja sen kiinnitysohjetta tavasin englanninkielisestä korjausoppaasta. Taas tuli uusia termejä englantia työssä käyttäneelle. Luulen kuitenkin, että sain paketin kasaan. Länsi-Uudenmaan ministerit pelottelivat vedettömän jäähdytinnesteen käytöstä. En vielä vaihtanut ostamaani vedetöntä lientä ja tarkistin netistä ja Kaasutinekspertiltäkin asiaa. Tulema on, ettei käyttö ole moottorille vaarallista. Vanha neste on hyvä saada pois mahdollisimman hyvin mutta jäämävesi korkeintaan heikentää joitakin vedettömän ominaisuuksia.

Kiitos ohjeista. Jarruasentajaharjoittelija kuittaa työn tehdyksi. Vaihdoin satulat niin, että ilmaruuvit ovat yläpuolella. Vaihdoin oikean puolen letkun, letkun prikan ja jakoboksin alemman kupariprikan uusiin. Jakoboksin ylempää isompaa prikkaa en löytynyt mistään. Annoin sille kuumaa ja kylmää ja takaisin paikalleen. Huomasin takapyörien laakereissa olevan pientä klappia. Kiristin pultin aikaisempaa tiukemmalle ja otin yhden pykälän löysemmäksi. Mikä on oikea kiristystapa, pitäisikö olla pientä klappia?

Ilmaruuvit ovat nyt alapuolella, miten vaikuttaa? Luulen laittaneeni samoin päin kuin oli asennettuna. Korjaan huomenna. Kokeilin jo ilmausta Eezibleedillä. Mainio laite ja ehdottomasti 30 €:n väärti. Oikean etupyörän jarruletkun liitin tihkuu paineella eli taas tuli asiaa Minitroniin; uusi letku, jonka saa kunnolla kiinni. Vanhan letkun avainosa on joskus nyritty täysin pyöreäksi. Kirjoitan itselleni jarruasentajaharjoittelijan työtodistuksen jos saan homman toimimaan huomenna.

G-4062 Eezibleed jarrujen ilmanpoistolaite on nyt tilattu, kiitos vinkistä. Tänään yritettiin aamusella ilmausta ilman onnistumista. Taas piti turvautua Muijala Mini Akatemian apuun. Jarruja alkoi ilmaantua mutta vielä on tarkistettavaa etupään kaliibereissa. Neste tulee läpi heikosti, joten avaan ja tarkistan reitit. Järkevä olisi tietenkin tehnyt tarkistukset oikeaan aikaan mutta seuraavalla kerralla osaan. Jos muistan. Takapyörät krahnaavat pyöritettäessä jossakin kohdassa vaikka jarrukenkien uskoisin olevan oikein. Ne on ensin vedetty kiinni ja sitten löysätty pieneen kitkaan. Tätäkin täytyy ihmetellä.

Takaluukku on paikallaan mutta uusi tiiviste on oudon jäykkä. Ovien tiivisteiden kanssa oli alkuun samanlaista ongelmaa mutta ovet istuvat nyt hyvin. Silikonia ja kärsivällisyyttä kait. Jarrujen ilmauksen parissa tuli vietettyä 3 päivän rupeama parin eri apurin kanssa. Kokeilin myös ilmaamista omin voimin erikoispurkin avulla mutta sen toimivuus jäi epäselväksi. Soitin lopulta Muijala Mini Akatemian palvelevaan puhelimeen. Kuulin, että muutkin ovat kokeneet samanlaista. Pääsylinteri vaatinee korjaussetin. Ja taas nokka kohti Minitronia. Kotona opiskelua Youtubesta toisen säiliöaukon tapin irrottamiseksi. Opin, että sen saa pihdeillä vedettyä ulos kun painaa mäntää sisäänpäin. Mietin kahvitauolla sitä, miksei Papu-projekti väsytä vaan antaa virtaa vaikka homma tökkiikin välillä. Jotkut hommat taas vievät rutosti energiaa vaikka niihin käyttäisi vähemmän aikaa.

Vanhan tuulilasin eduspelti, jossa näkyy numero on tallessa. Käytin viime vuonna Kirkkonummen katsastusmiehen tallilla katsomassa projektia ja hän kirjasi tiedot muistiin. Eilen kävin varmistamassa, että heillä on valmiudet ja välineet leimaamiseen. Jälkiviisaana olisin voinut laittaa numerot samaan paikkaan uuden pellin ollessa irrallaan. Numeron voi ilmeisesti laittaa konetilan sivussa olevaan vinoon poikittaistukeen.

Ensimmäinen koeajo pihalla on suoritettu. Jarrujen säätöä ja ilmausta vaille. Muuten toimi ok paitsi omituinen ääni, jonka epäilin liittyvän bensansyöttöön. En ehtinyt onneksi "korjaamaan" mitään sillä ääni tuli tuulilasinpyyhkijän moottorista, joka oli kytkettynä päälle. Sulat ovat vielä irrallaan, joten sitä en heti huomannut. Takapyörien kallistuksen ja suuntauksen asettelin näin alkuun silmämääräisesti. Katsastukseen on tarkoitus mennä ilman konepeltiä niin, että saavat tilaa stemplata valmistenumerot uusiin pelteihin. Vuoden 1994 tumma British Racing Green on mielestäni viime vuoden 60-vuotisjuhlaväriä parempi. Lattialla kieriskellessä mietin Macian keinunostimen hankintaa. Löytyykö kokemusta vempeleestä?

Minäkin tykästyin britti kilpa-autonvihreään ja valkoiseen. Uuteen laittoivat 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vaaleamman vihreän. Papun rengas on 145/70R12. Levikkeet 94-mallin vakiot ja ne on liitetty suoraan koriin ilman kumilistoja. Papussa oli jälkimaalatut levikkeet ja välissä kumilistat mutta asennan uudet suoraan ilman mitään kumilistoja.

Hitsasin etuikkunan aukon alapellin tässä ensimmäisessä harjoitustyössäni ja siinä saattoi syntyä pientä kokoeroa aikaisempaan. Tänään sain kumien tiivistelistat paikalleen. Taas on opittu jotakin uutta erikoistyökalujen käsittelystä. Keitin sitten kahvit ja nautiskelin kokeilemalla levikkeiden ja kromiosien istuvuuksia. Kaikkien kromiosien uusiminen alkoi mietityttää mutta voihan niitä vaihtaa myöhemminkin.

Luulin lasien asennuksen olevan siitä helpommasta päästä. Youtubesta katselin mallia ja ahersin "ilman narua" -mallilla maanantain ilman tulosta. Uusi yritys tiistaina ensi itse ja sitten apuun kutsutun kaverin avulla. Haettiin jopa erikoiskoukku asiantuntijalta tiivisteen asentamiseen. Ei taaskaan tulosta. Sitten soitto arvostamaani Muijala Mini Akatemiaan, josta sain vihdoin apua. Uudet kumit ovat tosi hankalat asentaa vaikka käytimmekin apuna pesuliuosta. Huomenna laitan kumien tiivistelistat jos lasit ovat vielä paikoillaan. Ostin sitten kuitenkin uudet iskarit syystä että rikoin taas ylipaineventtiilin bensatankin asettelussa ja iskarien asentaminen myöhemmin vaatisi bensatankin irroittamisen. Ylipaineventtiili on korjattu erikoisliimalla, jota tuli hankittua aikaisempaa haaveriin. Aika ruma mutta toiminee.

Sisäkaton asennus viimeistelyä vaille. Laatu mennee persoonallisen tyylin puolelle vaikka saankin apua viereisestä tallista. Sitten lasitukseen. Ihmettelin jo etupään sähköjohtojen liitoksia. Etuvalojen tasosäätöjen johdot on katkaistu etupään kolarikorjauksen yhteydessä. Säätimet asensin, joten täytynee sinne sähköjäkin kokeilla. Etuvalojen konehuoneen sisäpeltien toinen läpivientireikä näyttää nyt puuttuvan - porataan uusi. Vanha reikä oli ehkä uusitussa pienessä etupellin liitoslevyssä. Papu eli UOI-999 on omaa sukua GT-KG639 ja kotoisin Güterslochista Saksasta. Suomeksi tulkittuna - sanonko mistä. Tuotu vajaa 10 vuotta sitten jonnekin Vammalan-Tampereen seudulle ja löytyi Liedosta. Tunteeko joku Papun historiaa vuosilta 2011-2018? Onko vanhan myynti-ilmoituksen Pena mahdollisesti ministeri? Konepellissä näkyvä etupään vaurio näkyi jo silloin.

Työjärjestyksessä tuli taas opittavaa. Onneksi kokeneempi ministi ohjeisti laittamaan kattoverhoilun ennen lasien asentamista. Ja Minitroniin verhokangasta ostamaan. Asennus jäi vaiheeseen kun tuli purkuvaiheessa rikottua pari muoviklippiä.Viikolla vasta näin Youtubesta oikean verhoilun purkutavan. Kyseinen jagge/minimies on on aika pitkäveteinen jaarittelija mutta onneksi on pikakelaus. Muijala Akatemiasta löytynee hätäapua niin, että pääsen jatkamaan verhoilua. Ensi viikon pääteema on golf ja maalipinnan kovettuminen.

Lasin kiinnitys seuraavaksi ilman narua. Butyylikumikittiä on hankittu tiivisteen ja pellin väliin. Villeltä tiivistelistan työkalu lainaan. Ovien lukot ja muut ovivempaimet on kasattu. Vielä täytyy korjata löysäksi jäänyt toisen hantaakin takimmainen kiinnitysruuvi. Taas opetti työ tekijäänsä. Ovet menevät kiinni mutta ahtaasti. Ovitiivisteet vaikuttavat uusituilta, joten ne saattavat sittenkin olla liian paksut. Heräsi epäilys mahdollisuudesta, että etupäätä olisi rakenneltu enemmänkin. Esim. apukuskin oven etuosassa näkyvä aikaisempi epäsymmetrinen tila. Kuvissa vanha ja uusi tilanne. Ei kai tuo vanha tilanne voi olla tehdastyötä vaikki kyse onkin briteistä? Mielenkiintoista, että kaikki tekemäni saumat tuntuvat tosi huonoilta kotona mietittynä. Tilanne on helpottavasti parempi kun pääsee tallille.

Papu on nyt päässyt karanteenirajan tapaa palaamaan kotitalliin. Maalipinta näyttää tosi hyvältä eikä osaava maalari moittinut peltien asettelua. Helpotus. Tulkitsin, että harrastajat ovat tehneet huonompiakin. Yksi virstanpylväs saavutettu. Huomenna tuulilasi korjattavaksi yhden pienen kiveniskun vuoksi. Brittivideoilla ei näy käytettävän perinteistä narumenetelmää lasin asentamisessa lainkaan. Lattiamatoista sain jo opastusta. Kojelaudan ja sivujen puuosien pinnoittamiseen ja lakkaamiseen pitää etsiä sopiva puuseppä. Kromiosia täytyy vielä pohtia vaikka taitavat mennä kaikki uusiksi. Pienempien kiinnitettävien koriosien aluslevyt tms. löytynevät Minitronista. Ovat pieniä hankintoja verrattuna noin 20 uuteen peltiosaan tai pellinpalaseen. Mahdolliset uudet kromiosat on asia erikseen. Tallin siivoamiseen yhteydessä tuli suunniteltua kasausvaihetta. Mieleen muistui vanha johtamismenetelmä (itsensäkin) PLAN YOUR WORK. Yksinkertainen lause, joka luetaan ensin normaalisti ja sitten päinvastaiseen suuntaan. Sitä sitten edestakaisin seuraavat päivät (viikot?).

Kannattaako käyttää vanhoja mattoja? Entiset näyttävät olevan ok mutta jääkö niistä hajuja? Mitä materiaalia kannattaa laittaa sisäpuolelle lattian maalipintaa vastaan? Jonkinlaista hopeapintaista levyä näkyy Youtubessa. Löytyykö vinkkiä sisäpuolen puuosien korjaamiseen? Pitäisi saada alkuperäisen näköisiksi.

Papu olikin ylimaalattu jossakin vaiheessa. Heti huomasin sen itsekin kun asiaa tunteva sen ensin kertoi. Valkoisen katon alla on vihreä maalipinta. Onko niin, että maalaavat tehtaalla ensin koko korin vihreäksi ja vetävät vasta sitten katon valkoiseksi. 94-mallisen Roverin malliohje antaa RCR:lle yhdistelmän HAM-vihreä ja NAL-valkoinen. Talli on nyt siivottu ja jotenkin järjestetty. Vanhat sisätilan matot jne. rekkuleet ovat ehjät mutta uusien hankinta houkuttaa.

Privaattihenkilö löytyi kyselemällä. Informoin jos hän haluaa jakaa tietoja.

Papu on nyt maalattavana ja olo on kiusallisen odottava. Pysyvätkö pellit kasassa, mitä virheitä löytyy? Hitsausjälki parani loppuvaiheessa mutta opittavaa jäi. Seuraavassa mahdollisessa projektissa osaan muutamia asioita paremmin.

Runsaan viikon nuhaköhä auttoi ymmärtämään saamieni ohjeiden viestin; soitan siis viikolla maalarille. Harjoittelen maalausta sitten joskus toiste. Muijala akatemian avulla testasin 3 erilaista ovitiivistettä. Edellisen korjaajan hankkimat uuden tuntuiset tiivisteet riittävän hyvin. Ovien mallauksessa olin ongelmissa siihen asti kun eräs brittiautoharrastaja sanoi oman Triumph TR:n oven alareunan lievästä vinoudesta, että sehän on brittiauto! Enää en yritä priimaa, persoonallinen riittää. Hukkasin tämän ohjenuoran hetkeksi. Kytkin tuntuu toimivan, vasemman takajarrun sylineri oli tukossa. Mistä lie tullut töhnää, jonka puhalsin pois. Seuraavan kerran muistan kiristää kaikki jarrupurkien liitokset ennen nesteiden laittoa. Oikean etupyörän joustavan letkun kelkan puoleinen kiinnitys oli hupaisaa korjata ECU:n ja töötin irrottamisen jälkeenkin. Bensatankin saaminen oikeaan asentoon on osoittautunut ongelmalliseksi. Ei pitäisi olla vaikeata mutta ei vaan tunnu loksahtavan paikalleen. Asiaan palataan myöhemmin. Seuraavaksi muutaman näkyviin jäävän kohdan hitsaus ennen maalausta. Kyselin jo hitsausapua ammattilaiselta mutta en kuitenkaan lähde mokoman homman takia Papua kuskaamaan minnekään. Opiskelin taas Youtubin autopeltivideoita ja rohkaistuin. Teetän ulkopuolisella vasta jos homma menee kiville.

Hienosti hurisee. Bensatankin kiinnitys täytyy tarkistaa ja bensamittarin anturin tiivisteen pitävyys varmistaa. Jarruvalokytkintä jouduin ihmettelemään, aina tulee jotakin uutta vastaan. Kytkimen kuori oli rikkoutunut/jäänyt käteen purkuvaiheessa eikä uutta kytkintä löytynyt heti. Tehdaskuvista sellainen näyttää puuttuvan. Päädyin liimahommiin kun tuli hankittua erikoisliimaa aikaisemmin saamieni ohjeiden perusteella. Seuraava haaste on kuskin oven sovittaminen kolmiopellin kanssa ja pieni näkyviin jäävä hitsaushomma. Muijala Akatemiasta sain muutamia erikokoisia oven tiivistekumeja kokeiltavaksi. Tässä kohdassa harmittelen lähistöllä asuvan osaajan häipymistä Espanjaan. Ei ymmärrä tulla takaisin kuin vasta huhtikuussa vaikka Papu tarvitsisi osaavampaa kättä. Saatan tuon huomenna rykäistä "pakotettuna" kun rohkeutta kertyy. Sitten voisi soitella maalarille. Miksiköhän kaikki todistelevat ettei itse kannata autoa maalata? Ymmärrän tuon jotenkin mutta itse tekemisen ilo jää puuttumaan.

Niin tietenkin. kaikki liitokset on tehty töpseleillä. ECU:lle tuli virtaa, joten metsästin maadoitusongelmaa. Konehuoneen sivuuun tulevasta maadoituksesta puuttui 2 etuosasta tulevaa maadoitusjohtoa, jotka olin kauniisti merkinnyt mutta piilottanut etuvalojohtojen joukkoon. ECU heräsi nätisti ja starttikin toimii. Huomenna gasoa ja jos vaikka savua ilmaan.

Uskallettu on, siis sähköjä päälle. Seuraava tenkkapoo tuli kun yritin saada kokeeksi virtaa starttimoottorille. Luin brittisivuilta, että ECUlle pitäisi ensin saada signaali bensapumpulta jne. Joku ECU:n tuhoamisvaarakin on olemassa. Mielenkiintoista. Onko joku muu uskalias kasannut tällaisen vehkeen sähköt?

Nopeusmittarin vaijerin kumi olikin helppo juttu. Kiitos taas. Käsijarruvaijerinkin sain ujutettua kelkan aukosta. Kaikki eivät näytä käyttävän vaseliinia tms. käsijarruvaijerin kitkakohdissa. Vedet pysyvät sisällä, Classic-öljy on ostettu, kaveri on varattu kipinämikoksi sähköjen kokeilua varten. Jos vaikka uskaltaisi kokeilla.

Löysin toistaiseksi parhaat osakuvat saksalaiselta Allbrit.de-sivustolta. Selvisi tuo tankin suojalevyn kiinnityskin. https://allbrit.de/NAV.cfm?PAGE=63489&SPRACHE=EN Kuvaakohan tämä saksalaisen teknisen osaamisen paremmuutta britteihin? Vrt. Mini Cooper -2019 vs. Mini Cooper 1994. Molemmilla on nautinto ajaa mutta eri tavalla. Ja eri vuodenaikaan. Kävin eilen Muijala Akatemiassa opintomatkalla ja sain ratkaisut 3 kysymykseen. 1. ohjauspyörän tangon yläosan rakenne (valkoinen pusla liukuu alas), 2. käsijarruvaijerin takaosan pujotus sivusta kelkan läpi (täytynee nostaa tukivartta ylös, että mahtuu), 3. uudessa nopeusmittarin vaijerissa ei ole läpivientikumia (täytyy halkaista vanhaa kumia keskeltä, että vaijerin pää mahtuu). Tänään keilailua ja penkkiurheilua, huomenna tallille.