F60-SE-All4

Tässä iloisesti sotketaan kaiken lisäksi takuun ja virhevastuun käsite. Vaikka takuu olisikin loppunut, on myyjällä/maahantuojalla/valmistajalla virhevastuu ja korjaus/korvausvelvoite, mikäli tuote ei kestä siltä kohtuudella oletettavaa kestoikää. 
 
Jos tuotetta on käytetty käyttöohjeiden mukaisesti ja siinä on käytetty alkuperäistä vastaavia ja vähintään alkuperäisen laatuisia tarvikeosia, ei myyjä/maahantuoja/valmistaja pääse virhevastuuta pakenemaan ja takuu ei raukea. Takuu on lisäksi vain jonkin sortin lisäetu virhevastuun päälle. 
 
Virhevastuu on tosiaan voimassa autossa paaaaaaaljon pidempään kuin takuu - tietty kuluvien osien osalta hommaan vaikuttaa luonnollisesti kilometrit, eli kohtuudella oletettava kestoikä. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että jos tuote tai jokin tuotteen osa ei kestä kohtuudella siltä oletettavaa kestoikää, on tuote virheellinen. Omakohtaisesti esimerkki viime keväältä; 8v auton takakontin sinkkikerros kupli muutamasta kohdasta irti pellistä vaikka maalipinta oli ehjä, eli selkeä valmistusvirhe. Ei muuta kuin merkkihuoltoon ja ensireaktio huollossa oli, että voi harmi, mallitakuu loppu eikä vielä ruostunut sisäpuolelta puhki, eli asiakas maksaa jos haluaa korjautettavan. Ei tarvinnut kuin kysyä, että "käsittääkseni virhevastuulain mukainen pellin sinkkikerroksen kohtuudella oletettu kestoikä maalipinnan ollessa ehjä saksalaisessa premiumautossa on kaiketi enemmän kuin 8 vuotta?" ja lähes 1000e korjausurakka menikin saman tien maahantuojan piikkiin.
 
Mutta se mikä on varmaa, ei myyjäliike koskaan heti ensikättelyssä tarjoa virhevastuulain mukaista korjausta, eli kuluttajan tulee osata sitä itse vaatia. Samaa takuuasioissa. Niissäkin pyritään löytämään aina maksumies asiakkaasta, jos siihen pieninkin mahdollisuus on. Kunhan kuluttaja ilmaisee myyjäliikkeelle/merkkihuoltoon tietävänsä oikeutensa kuluttajana, hommat ruukaavat lutviutua heti asiaan kuuluvalla tavalla. Mikäli annat viedä itseäsi kuin pässiä narussa, on se sitten jo jokaisen oma asia ja valinta.
 
Jos tarvikevanteet ovat alkuperäistä vastaavat mitoitukseltaan, eivät ne vaikuta takuuseen tai virhevastuuseen millään tavalla. Piste.
Mikäli esimerkin Fordin ravistustapauksessa ehkä renkaiden tasapanoitus olisi ollut syytä tarkistaa ensin ja esittää huoltomiehelle tasapainotustodistus ja faktat, että vanteet ovat alkuperäistä vastaavat (jos olivat), jolloin hommasta ei olisi ollut minkäänlaista tulkinnan varaa. 
 
Ilahduttavasti enenevässä määrin yrityksen ovat ottaneet käyttöön asiakaspalvelun laadun ja asiakkaan kokeman palvelukokonaisuuden yhdeksi mittariksi määriteltäessä provisiopalkkoja ja bonuksia myyjille ja huoltopäälliköille. Tällöin ei niin hanakasti päästä pakoilemaan vastuuta kun tyytymätön asiakas pääse antamaan palautteen herkemmin. Mutta valitettavan usein kuitenkin vielä nykyisinkin verhoillaan lakisääteinen virhevastuu termien "hyvää hyvyttään" tai "goodwill" taakse, jotta asiakas kokisi saavansa jotain extraa tai armopaloja vaikkei asianlaita näin ole.

Tässä iloisesti sotketaan kaiken lisäksi takuun ja virhevastuun käsite. Vaikka takuu olisikin loppunut, on myyjällä/maahantuojalla/valmistajalla virhevastuu ja korjaus/korvausvelvoite, mikäli tuote ei kestä siltä kohtuudella oletettavaa kestoikää. 
 
Jos tuotetta on käytetty käyttöohjeiden mukaisesti ja siinä on käytetty alkuperäistä vastaavia ja vähintään alkuperäisen laatuisia tarvikeosia, ei myyjä/maahantuoja/valmistaja pääse virhevastuuta pakenemaan ja takuu ei raukea. Takuu on lisäksi vain jonkin sortin lisäetu virhevastuun päälle. 
 
Virhevastuu on tosiaan voimassa autossa paaaaaaaljon pidempään kuin takuu - tietty kuluvien osien osalta hommaan vaikuttaa luonnollisesti kilometrit, eli kohtuudella oletettava kestoikä. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että jos tuote tai jokin tuotteen osa ei kestä kohtuudella siltä oletettavaa kestoikää, on tuote virheellinen. Omakohtaisesti esimerkki viime keväältä; 8v auton takakontin sinkkikerros kupli muutamasta kohdasta irti pellistä vaikka maalipinta oli ehjä, eli selkeä valmistusvirhe. Ei muuta kuin merkkihuoltoon ja ensireaktio huollossa oli, että voi harmi, mallitakuu loppu eikä vielä ruostunut sisäpuolelta puhki, eli asiakas maksaa jos haluaa korjautettavan. Ei tarvinnut kuin kysyä, että "käsittääkseni virhevastuulain mukainen pellin sinkkikerroksen kohtuudella oletettu kestoikä maalipinnan ollessa ehjä saksalaisessa premiumautossa on kaiketi enemmän kuin 8 vuotta?" ja lähes 1000e korjausurakka menikin saman tien maahantuojan piikkiin.
 
Mutta se mikä on varmaa, ei myyjäliike koskaan heti ensikättelyssä tarjoa virhevastuulain mukaista korjausta, eli kuluttajan tulee osata sitä itse vaatia. Samaa takuuasioissa. Niissäkin pyritään löytämään aina maksumies asiakkaasta, jos siihen pieninkin mahdollisuus on. Kunhan kuluttaja ilmaisee myyjäliikkeelle/merkkihuoltoon tietävänsä oikeutensa kuluttajana, hommat ruukaavat lutviutua heti asiaan kuuluvalla tavalla. Mikäli annat viedä itseäsi kuin pässiä narussa, on se sitten jo jokaisen oma asia ja valinta.
 
Jos tarvikevanteet ovat alkuperäistä vastaavat mitoitukseltaan, eivät ne vaikuta takuuseen tai virhevastuuseen millään tavalla. Piste.
Mikäli esimerkin Fordin ravistustapauksessa ehkä renkaiden tasapanoitus olisi ollut syytä tarkistaa ensin ja esittää huoltomiehelle tasapainotustodistus ja faktat, että vanteet ovat alkuperäistä vastaavat (jos olivat), jolloin hommasta ei olisi ollut minkäänlaista tulkinnan varaa. 
 
Ilahduttavasti enenevässä määrin yrityksen ovat ottaneet käyttöön asiakaspalvelun laadun ja asiakkaan kokeman palvelukokonaisuuden yhdeksi mittariksi määriteltäessä provisiopalkkoja ja bonuksia myyjille ja huoltopäälliköille. Tällöin ei niin hanakasti päästä pakoilemaan vastuuta kun tyytymätön asiakas pääse antamaan palautteen herkemmin. Mutta valitettavan usein kuitenkin vielä nykyisinkin verhoillaan lakisääteinen virhevastuu termien "hyvää hyvyttään" tai "goodwill" taakse, jotta asiakas kokisi saavansa jotain extraa tai armopaloja vaikkei asianlaita näin ole.

Tässä iloisesti sotketaan kaiken lisäksi takuun ja virhevastuun käsite. Vaikka takuu olisikin loppunut, on myyjällä/maahantuojalla/valmistajalla virhevastuu ja korjaus/korvausvelvoite, mikäli tuote ei kestä siltä kohtuudella oletettavaa kestoikää. 
 
Jos tuotetta on käytetty käyttöohjeiden mukaisesti ja siinä on käytetty alkuperäistä vastaavia ja vähintään alkuperäisen laatuisia tarvikeosia, ei myyjä/maahantuoja/valmistaja pääse virhevastuuta pakenemaan ja takuu ei raukea. Takuu on lisäksi vain jonkin sortin lisäetu virhevastuun päälle. 
 
Virhevastuu on tosiaan voimassa autossa paaaaaaaljon pidempään kuin takuu - tietty kuluvien osien osalta hommaan vaikuttaa luonnollisesti kilometrit, eli kohtuudella oletettava kestoikä. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että jos tuote tai jokin tuotteen osa ei kestä kohtuudella siltä oletettavaa kestoikää, on tuote virheellinen. Omakohtaisesti esimerkki viime keväältä; 8v auton takakontin sinkkikerros kupli muutamasta kohdasta irti pellistä vaikka maalipinta oli ehjä, eli selkeä valmistusvirhe. Ei muuta kuin merkkihuoltoon ja ensireaktio huollossa oli, että voi harmi, mallitakuu loppu eikä vielä ruostunut sisäpuolelta puhki, eli asiakas maksaa jos haluaa korjautettavan. Ei tarvinnut kuin kysyä, että "käsittääkseni virhevastuulain mukainen pellin sinkkikerroksen kohtuudella oletettu kestoikä maalipinnan ollessa ehjä saksalaisessa premiumautossa on kaiketi enemmän kuin 8 vuotta?" ja lähes 1000e korjausurakka menikin saman tien maahantuojan piikkiin.
 
Mutta se mikä on varmaa, ei myyjäliike koskaan heti ensikättelyssä tarjoa virhevastuulain mukaista korjausta, eli kuluttajan tulee osata sitä itse vaatia. Samaa takuuasioissa. Niissäkin pyritään löytämään aina maksumies asiakkaasta, jos siihen pieninkin mahdollisuus on. Kunhan kuluttaja ilmaisee myyjäliikkeelle/merkkihuoltoon tietävänsä oikeutensa kuluttajana, hommat ruukaavat lutviutua heti asiaan kuuluvalla tavalla. Mikäli annat viedä itseäsi kuin pässiä narussa, on se sitten jo jokaisen oma asia ja valinta.
 
Jos tarvikevanteet ovat alkuperäistä vastaavat mitoitukseltaan, eivät ne vaikuta takuuseen tai virhevastuuseen millään tavalla. Piste.
Mikäli esimerkin Fordin ravistustapauksessa ehkä renkaiden tasapanoitus olisi ollut syytä tarkistaa ensin ja esittää huoltomiehelle tasapainotustodistus ja faktat, että vanteet ovat alkuperäistä vastaavat (jos olivat), jolloin hommasta ei olisi ollut minkäänlaista tulkinnan varaa. 
 
Ilahduttavasti enenevässä määrin yrityksen ovat ottaneet käyttöön asiakaspalvelun laadun ja asiakkaan kokeman palvelukokonaisuuden yhdeksi mittariksi määriteltäessä provisiopalkkoja ja bonuksia myyjille ja huoltopäälliköille. Tällöin ei niin hanakasti päästä pakoilemaan vastuuta kun tyytymätön asiakas pääse antamaan palautteen herkemmin. Mutta valitettavan usein kuitenkin vielä nykyisinkin verhoillaan lakisääteinen virhevastuu termien "hyvää hyvyttään" tai "goodwill" taakse, jotta asiakas kokisi saavansa jotain extraa tai armopaloja vaikkei asianlaita näin ole.

Tässä iloisesti sotketaan kaiken lisäksi takuun ja virhevastuun käsite. Vaikka takuu olisikin loppunut, on myyjällä/maahantuojalla/valmistajalla virhevastuu ja korjaus/korvausvelvoite, mikäli tuote ei kestä siltä kohtuudella oletettavaa kestoikää. 
 
Jos tuotetta on käytetty käyttöohjeiden mukaisesti ja siinä on käytetty alkuperäistä vastaavia ja vähintään alkuperäisen laatuisia tarvikeosia, ei myyjä/maahantuoja/valmistaja pääse virhevastuuta pakenemaan ja takuu ei raukea. Takuu on lisäksi vain jonkin sortin lisäetu virhevastuun päälle. 
 
Virhevastuu on tosiaan voimassa autossa paaaaaaaljon pidempään kuin takuu - tietty kuluvien osien osalta hommaan vaikuttaa luonnollisesti kilometrit, eli kohtuudella oletettava kestoikä. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että jos tuote tai jokin tuotteen osa ei kestä kohtuudella siltä oletettavaa kestoikää, on tuote virheellinen. Omakohtaisesti esimerkki viime keväältä; 8v auton takakontin sinkkikerros kupli muutamasta kohdasta irti pellistä vaikka maalipinta oli ehjä, eli selkeä valmistusvirhe. Ei muuta kuin merkkihuoltoon ja ensireaktio huollossa oli, että voi harmi, mallitakuu loppu eikä vielä ruostunut sisäpuolelta puhki, eli asiakas maksaa jos haluaa korjautettavan. Ei tarvinnut kuin kysyä, että "käsittääkseni virhevastuulain mukainen pellin sinkkikerroksen kohtuudella oletettu kestoikä maalipinnan ollessa ehjä saksalaisessa premiumautossa on kaiketi enemmän kuin 8 vuotta?" ja lähes 1000e korjausurakka menikin saman tien maahantuojan piikkiin.
 
Mutta se mikä on varmaa, ei myyjäliike koskaan heti ensikättelyssä tarjoa virhevastuulain mukaista korjausta, eli kuluttajan tulee osata sitä itse vaatia. Samaa takuuasioissa. Niissäkin pyritään löytämään aina maksumies asiakkaasta, jos siihen pieninkin mahdollisuus on. Kunhan kuluttaja ilmaisee myyjäliikkeelle/merkkihuoltoon tietävänsä oikeutensa kuluttajana, hommat ruukaavat lutviutua heti asiaan kuuluvalla tavalla. Mikäli annat viedä itseäsi kuin pässiä narussa, on se sitten jo jokaisen oma asia ja valinta.
 
Jos tarvikevanteet ovat alkuperäistä vastaavat mitoitukseltaan, eivät ne vaikuta takuuseen tai virhevastuuseen millään tavalla. Piste.
Mikäli esimerkin Fordin ravistustapauksessa ehkä renkaiden tasapanoitus olisi ollut syytä tarkistaa ensin ja esittää huoltomiehelle tasapainotustodistus ja faktat, että vanteet ovat alkuperäistä vastaavat (jos olivat), jolloin hommasta ei olisi ollut minkäänlaista tulkinnan varaa. 
 
Ilahduttavasti enenevässä määrin yrityksen ovat ottaneet käyttöön asiakaspalvelun laadun ja asiakkaan kokeman palvelukokonaisuuden yhdeksi mittariksi määriteltäessä provisiopalkkoja ja bonuksia myyjille ja huoltopäälliköille. Tällöin ei niin hanakasti päästä pakoilemaan vastuuta kun tyytymätön asiakas pääse antamaan palautteen herkemmin. Mutta valitettavan usein kuitenkin vielä nykyisinkin verhoillaan lakisääteinen virhevastuu termien "hyvää hyvyttään" tai "goodwill" taakse, jotta asiakas kokisi saavansa jotain extraa tai armopaloja vaikkei asianlaita näin ole.