Jump to content

Jarrunauhat


Guest mini1380
 Share

Recommended Posts

Asbestittomat hihnat ovat pääsääntöisesti aina liimatut. Asbestipitoisia liimattuja hihnojakin on, mutta tosi harvinaisia ovat. Eli jos niitatut - aina asbstillisia, eli varokaa remonteissa pölyn vetämistä henkeen. Sinänsä asbesti materiaalina on aivan verratonta, eikä yhtä laadukasta korvaavaa liene vielä keksittykään. Vielä pitkälle 80-luvulle sai niitattuja jarrukenkäsarjoja.

Link to comment
Share on other sites

Guest mini1380

Mutta koska alkoi ekoihin tuleen noita liimattuja? Eikä se asbesti nyt niin vaarallista ole, muutenhan kaikki vanhemmat autonasentajat ois kuollu aikoja sitten pois.

Link to comment
Share on other sites

Guest levyjarrut

Minä olen niittaillut Minin hihnoja vielä pari vuotta sitten ja omiksi tarpeiksi hihnoja ja niittejä on tuleviinkin remontteihin. Kestoltaan vanhat kunnon asbestilliset on ylivoimaiset.

Raskaalla puolella niittaillaan vieläkin, muttei niissä silti enää asbestia ole

Link to comment
Share on other sites

Guest mini1380

Jep,tarkoitin vaan että tuommonen määrä mitä omaa autoa nyppiessä asbestia tulee ei kyllä tapa ketään. Käsittääkseni asbestin käyttö nauhoissa loppu joskus 80-luvun alkupuolella sekä raskaalla että henkilöauto puolella.

Link to comment
Share on other sites

Jos ne asbestijarruhihnat on ylivoimaiset kestoltaan, niin miksi sellaisia koskaan tarttee edes vaihtaa? Mulla ei ollut merkittävästi kuluneet, kun jarrusylinterirempan yhteydessä varmuuden vuoksi vaihdettiin. 83tkm ajetut olivat vaihdettaessa. OIs niillä yli 100tkm lukemiin päässyt. Eli 1998 mallisen auton alkuperäisetkin oli kestävämmät kuin jarrusylinterit. Asbestihihnat ois kestäneet kai 200tkm. Aika harvoin tuollainen kilometrimäärä taitaa harrasteautoille tulla mittariin? Eli autot, joissa noita jarruhihnoja vaihdellaan, ovat muussa kuin katukäytössä?

Link to comment
Share on other sites

Guest levyjarrut

Tämä kestopuoli koskee näitä perusMinejä, joissa on rumpujarrut myös edessä.Jiikoolle tiedoksi, että melkolailla kaikki Suomeen virallisesti uutena tuodut Minit 59-80 on rumpujarrullisia, 60 luvun coopereita ja muutamaa 70 luvun GT Clubmannia lukuunottamatta. Eihän Minin takajarruhihnat normaaliajossa juuri kulukaan, koska ei ne oikein laitettuna saa paljon jarruttaakaan.

Link to comment
Share on other sites

Ai niin, takajarrut on tietysti asia erikseen, en tuota tajunnut... :)

 

Takana kai voi kulua enemmän silloin, jos käsijarru ei palauta pakkasella kunnolla tai muuten unohtuu puoliksi päälle pitkiksi ajoiksi?

 

Mulla meni edestä palat jo 67tkm mittarissa, joten niissä olis ollut asbestista hyötyä levyjarrujen kanssakin. 100tkm ois tuntunut sopivammalta kestolta.

 

Jos ajaa 5tkm vuoteen ja jarruhihnat kestää vaikkapa sen 100tkm, niin 20 vuoden välein tulis vaihto eteen. Eli tämä oli mulla mielessä, kun sanoin ettei niitä tartte koskaan vaihtaa. 20 vuotta on ikuisuus. Ja jos kestäiskin 200 tkm, niin se väli oiskin 40 vuotta.

Link to comment
Share on other sites

Se hihna voi kestääkin. Säilytystavasta riippuen, voi muut kuin asbestiset osat ruostua hyvinkin nopeasti. Harva auto suoraan tehtaalta sentään museoon menee. :)

Link to comment
Share on other sites

Guest mini1380

Joo mut mun isä onki vahvempi ku teiän iskät yhteensä, mut siltikään se ei ollu varma alkuperäisen kysymyksen vastauksesta, veikkasi 60-luvun loppupuolta milloin alko tulemaan liimattuja rinnan niitattavien kanssa.

Link to comment
Share on other sites

Guest mini1380

Nyt on varmaa tietoa, 50-luvun lopulla yleisty ensin japseissa esim.bluebird ym. ja muutaman vuoden viiveellä eurooppalaiset valmistajat alkoi käyttään liimattavia nauhoja. Ekoja kokeiltu luultavasti jo 40-luvun puolella.

Link to comment
Share on other sites

Jeps. Ifassa ja Goliath Hansassa niitä liimattuja käytettiin. Vauhdin hillitsemiseksi ei kovin kaksisia hihnoja tarvittukaan - riitti joku rumpua vasten hankaamaan. Vasta epoksiliimojen kehityttyä niittaukset jäivät pois joistakin autoista. Sen kummempaa etua siitäkään ei ollut. Varoittelipa vaan kovin myöhään loppuunkuluneista kitkapinnoista, joita ei siis ei enää ollut.Ei kyllä ollut jarrujakaan. Ääntä antavat messinki- tai kupariniitit olivat etu. Aikansa kulumisvaroittimia sinänsä. Mutta - varokaa asbestia! Asbestipitoisten jarrukitkapintamateriaalien myyminen ja luovuttaminen on lainvastaista EU:ssa. Jos tallisi hyllystä sellaiset löytyy - voit käyttää pois, mutta kaikki asbestin käsittelyssä tarpeelliset turvallisuusohjeet huomioiden. Kaikkein pahinta on vanhojen jarrukenkien irroitus ja pintojen poisto. Paineilmaa ei saa käyttää puhdistukseen. Kastele kaikki osat varovasti runsaalla vedellä ja käytä hyvälaatuista hengityssuojainta.Runsas vesisuihku myös levittää pölyä helposti ympäristöön. Lisäksi otettava huomioon jätteiden järkevä hävitys.

Link to comment
Share on other sites

 Share

×
×
  • Create New...