Jump to content

mini museorekisteriin


Guest tonni75

Recommended Posts

Taitaa olla viisainta haastatella paikallisia museokatsastajia. Periaatteessa auton tulee olla samassa kunnossa kun mitä se on ollut tehtaalta tullessa. "Pienet" käytön jäljet hyväksytään tietyissä tilanteissa.

Valitettavasti vain jonkin verran on vaatimuseroja eri katsastajien välillä. Tähän vaikuttaa erityisesti se kuinka hyvin katsastaja tuntee Minit.

Prosessi on helppo. Kutsut museokatsastajat kylään (liikkuvat pareittain) tai viet auton sovittuun paikkaan. Maksat viulut, niin museokatssastutodistus tulee perässä. Todistuksen kanssa konttorille muutoskatsastamaan auto museoajoneuvoksi.

Link to comment
Share on other sites

Moro!

Tarkoitus olis toteuttaa ensimmäinen museoprojekti mini -79. Jotta homma lähtis liikkeelle tartteisin hiukan tarkempaa tietoa ehdoista.

Moottori/tavaratila oltava puhtaat . Onko siis tarvetta poistaa vaihdelaatikosta hapettumat tai moottorista pintaruoste? Kattoverhoilussa on ajanpatinaa eli hiukan hometäpliä joita ei todennäköisesti saa pois mitenkään sekä yhdessä verhoilussa pieni repeämä. Kuinka toimia? Uusiminen maksaa paljon, jos on mahdollista. Tunkki sekä työkalupussi puuttuu. Kuinka myös akselistot tulisi käsitellä? Massaus vai maalaus? Alkupäisenä miten lienee ollut?

 

Ohje on tämä:

Alkuperäiskunnolla ymmärretään sitä, että ajoneuvo on säilytetty rakenteeltaan ja ulkoasultaan yksityiskohtia myöten alkuperäisenä, siis lähes sellaisena kuin se valmistuslinjalta tullessaan on ollut. Ajoneuvon korin, moottoritilan ja tavaratilan on oltava puhtaat. Maalausten ja muiden pintakäsittelyjen on oltava alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Korin ja tavaratilan sisustusmateriaalien on oltava puhtaat ja ehjät. Ruostevaurioita ei museoajoneuvossa saa olla

Link to comment
Share on other sites

Perussääntö on, että ruostetta ei saa olla missään.

Mitenkäs on -79 laatikon kanssa. Onko ollut alunperin maalattu? Jos on niin pitäisi olla vastakin. Massan ovat ainakin aikaisemmin hyväksymeet pohjassa. Kiveniskumassoista on välillä kuulunut napinaa, mutta ei aina.

Verhoilut kannattaa pestä, mutta repeämästä on vaikea sanoa kun ei ole nähnyt.

Kannattaa mennä vaikka Seinäjoen kesäkokoukseen ja haastatella siellä kokeneempia. Siellä voi esitellä autoaan. On helpompi antaa ohjeita kun näkee mistä on kyse.

Link to comment
Share on other sites

Ruosteen kanssa pärjää. Sen tietää miten saa pois. :)Todennäköisesti laatikkoa ei ole maalattu vaan se on valmistettu valualumiiniseoksesta. Se on vuosien varrella ottanut hiukan hapettumaa. Varmaan siihen keino löytyy. Kansi han on valurautaa ja hiukan pintaruosteeessa, että jokin putsaus on siihenkin tehtävä? Sitä kun meikäläinen asuu täällä Oulun korkeudella niin ei viitsi Seinäjoelle saakka lähteä. Jos neuvoja sais tarvittavat näin netin välityksellä. Autokin on sitä paitsi kilvetön ja olis tarkoitus piakkoin hiekkapuhaltaa pohja ja katsoa miltä se näyttää.

Link to comment
Share on other sites

Oma projekti Austin 850-64 etenee ja on maalausvaiheessa. Edustan itse tätä "käytönjäljet saavat jossain määrin näkyä" ajatusmaailmaa. Perustelut: jokainen kokoaa uuden auton varaosista ja miniin näitä vielä saa. Itse pyrin kuitenkin, jos se on mahdollista, kunnostamaan alkuperäisen osan, vaikka siitä ei aivan uuden näköistä tulisikaan. Maskin kunnostin viime kesänä, se on siisti ja vaikka siinä joku pieni lommo onkin se on ALKUPERÄINEN osa 40 vuotta vanha!

Link to comment
Share on other sites

Lähtökohta on se, että moottori on irti autosta, kunnossa ja öljyvuotja ei ole. Itse pesin osat ensin höyrypainepesurilla. sitten kokosin moottorin ja vaihdelaatikon sitten yhdistin ne ja asensin kaikki apulaitteet paikoilleen (pakoputkea ja syyläriä myöten). Koekäytin moottoria useaan otteeseen vaide päällä ja vapaalla n. 7-8 tuntia. Sitten purettiin kaikki mikä ei kuulu tulla vihreäksi ja teräsharjalaikalla, teräsharjalla, puukonkärjellä yms. laitteilla kaikkiirtoava maali ja moska pois. Pohjamaaliksi esim happopohjamaali (aivan ohuelti) sitten maalikaupan suosittelemaa moottoriin sopivaa maalia päälle ruiskulla ja kyll on siisti.Oma värisävy löytyi Auran Väri ja Varaosa nimisestä liikkeestä Turusta. Jakopään kotelo mukaan ja värikartan liuskoja vertaamalla löytyi justiinsa oikea. Auran Väri ja V:n yksi myyjä on entisöinyt vissiin 4 Miniä häneltä voi saada hyödyllisiä neuvoja hänellä on omat kotisivutkin, mutta en tiedä osoitetta, pitääpä kysyä, kun poikkean puodissa.

Onnea

Link to comment
Share on other sites

Joo-o kyllä ne valurautamoottorit merkkiin katsomatta siihen aikaan vielä, lähes poikkeuksetta maalattiin. Muutama yksityiskohta jäi mainitsematta. Ennen pohjamaalausta kaikki rasva pois esim. tinnerillä tai jarrucleanerilla. Maalaus kannattaa aloittaa pensselillä, vesiväripensselillä pienet- ja pullasudilla isommat kolot ja päälle ruiskulla. Lopuksi uudet pultit tekevät hyvän säväyksen. Olet oikeassa, museoentisöinti on haasteellinen juttu. Onnea:

Link to comment
Share on other sites

Autoosi on joskus voitu asentaa ns. tehtaan vaihtolaatikko vaurioituneen tilalle, vaikka jo takuuaikana, näinkin olen kuullut käyneen. Ne oli muistaakseni maalattu hopean tai kullan värisiksi. Tehtaalta lähteissä moottori/vaihteisto paketti on kyllä maalattu yhdessä ja samalla värillä.Voit varmistaa Minipartin mieheltä Luhtasaaren Jokelta, hänellä on varmaa tietoa, koska aikoinaan möivät ja edustivat Miniä ! Puh. numerot löytyy minisivuilta

Link to comment
Share on other sites

  • 2 viikkoa myöhemmin...
  • 2 viikkoa myöhemmin...

Sain Jokelta vastauksen, kiitos siitä. Elikkä vastaus oli kyllä uusissa oli mustaa kaikki, paitsi jakaja, kaasari ja laturi. Ja ihan kiiltävä pinta. Esim jäähdyttäjä on maalattu erikseen ja on satiini pinta eli himmeämpi.Samoin jäähdyttäjän kotelo ja yläkorvake on himmeämpi.

Link to comment
Share on other sites

×
×
  • Luo uusi...