Jump to content

Vetonivelten kumit ja raidetangonpäät


koirankoppi

Recommended Posts

Onko muilla kokemuksia vetonivelten kumien ja raidetangonpäitten suojakumien surkeasta laadusta ?! Vaikka meidän Mineillä ei edes ajeta talvella ja MR-kilpisillä silloinkin tosi vähän, niin vetonivelten kumeja ja raidetangonpäitä saa vaihdella parin vuoden välein murenevan kumilaadun takia!!

Saako mistään enää kunnon osia? Tällaisia ongelmia ei ollut koskaan parinkymmenen vuoden takaisten alkuperäisosien kanssa!

Link to comment
Share on other sites

Onko muilla kokemuksia vetonivelten kumien ja raidetangonpäitten suojakumien surkeasta laadusta ?! Vaikka meidän Mineillä ei edes ajeta talvella ja MR-kilpisillä silloinkin tosi vähän, niin vetonivelten kumeja ja raidetangonpäitä saa vaihdella parin vuoden välein murenevan kumilaadun takia!!

Saako mistään enää kunnon osia? Tällaisia ongelmia ei ollut koskaan parinkymmenen vuoden takaisten alkuperäisosien kanssa!

 

Ei kokemusta vastaavista osista mutta ainakin mulla meni alle vuodessa vesiletku poikki (murtui) ja nyt kun vaihdoin laakereita eteen ja taakse niin kaikki ylä/alatukivarsien kuulatappien kumet oli murtunu.... näilläkin alle vuosi asennuksesta! Ei pitäis mennä alle vuodessa mikään kumi rikki!!!

Link to comment
Share on other sites

Tällaisia ongelmia ei ollut koskaan parinkymmenen vuoden takaisten alkuperäisosien kanssa!

 

Onko mikään kulutustavara yleensä olennaisesti parantunut vuosien varrella? Miksi tehdä laatua, jos valmistaja saa enemmän tuotteitaan myytyä sillä, että ostetaan uusia, koska vanhat ei kestä? Eihän autojakaan nykyään tehdä kestämään kuin max. 10 v käyttö, jonka jälkeen ne ovat romutustavaraa.

 

Kuluttaja haluaa halvemmalla enemmän ja pääasiassa kukaan ei osta alkuperäisosia ellei sitten ole ihan vihoviimeinen pakko, kun tarvikeosaa ei ole saatavissa. Pidimme yhteen aikaan hyllyssä tarvike- ja alkuperäiskumeja ja voitte kuvitella kumpia myytiin enemmän eli hinta ratkaisee. Ja toki kaikessa alkuperäisyyskään ei takaa onnea, vai miksi olen vaihtanut suurimman osan Roverin alkuperäisiksi oletetuista kumiosista 21 tkm ajettuun autoon?

Link to comment
Share on other sites

Omalla oon ajanut 92tkm 4,5 vuodessa. Vetonivelten kumit ja letkut on originaalit. Autolla ikää vasta 10v. Pelti ja rauta ruostuu käytössä, takakelkka tuntuis olevan ruostumiselle alttein - viime talvena tuli ruosteet näkyviin. Menee varmaan katsastuksesta läpi vielä pari vuotta. Muutenkin pohja on ongelma, kun se joutuu maakosketuksiin "jatkuvasti". Etulampun alapuolella olevat peltien saumat ja katon vesiuran pohjan pistehitsaukset (varmastikin kaikki pistehitsaukset ympäri autoa) osoittavat huonoa työtä korin valmistuksessa. Mikään ei pelasta/estä noita kohteita ruostumasta sisältäpäin. No, jos tää vielä hieman yli toisen mokoman kestää jotenkin ees nipussaan, niin oon iloinen...

 

Se vois olla kiva, jos sais originaalit pellit vaihdettua rosterisiin/sinkittyihin tarvikeosiin sitä mukaa, kun lahoavat.

 

Vasen takalaakeri oli väljä ja sehän korjattiin 89 tkm sitten Laakkosen toimesta. Ehkä Laakosen pojilla ei vain ollut manuskaa, niin eivät osanneet laittaa oikeaan momenttiin - nyt on kiristetty, toivottavasti ei tarvii nykiä seuraavaan 100tkm. Muut laakerit originaalit - edestä vasemmalta kiristettiin vähän aikaa sitten. Pallonivelet ja raidetangonpäät kuluu nopsempaan, mutta osat aika halpoja, joten niitä on valmiina hyllyssä.

 

Mulla ei oo autotallia, mutta toisaalta, auto on päivittäisessä käytössä. Voihan olla, että kumi ja muovi kestää paremmin käytössä, mutta rauta ja pelti puolestaan lahoaa alta aikayksikön, varsinkin talvikäytössä.

Link to comment
Share on other sites

Kun kattoo osien hintoja,niin en yhtään ihmettele miksi ne ei kestä,enkä itte ainakaan kuvittelekkaan että kestäisi.....Minien osathan on pääsääntöisesti niin halpoja että ei voi olla kovin laadukkaita....

Ja sama homma on muissakin merkeissä,käyttöautona mulla on C-sarjalainen mersu.Oon vaihtanut alapallot ja raidetangon päät 3kertaa molemmille puolille.Ensin tarvikkeet,kesti vuoden....Sitten alkuperäiset nekin kesti vuoden vaikka oli paljon kalliimat.....siitä viisastuneena siirryin taas tarvikkeisiin ja säästöä n50e!

Toki tuossa käyttöautossa hieman vaikuttaa vanteen koko ja leveys tuohon nivelien käyttöikään......ja se ajotapa ja hiekkatiet täällä maalla....... ;D

Link to comment
Share on other sites

Missähän mahtavat Japsit (Tojotat ainakin) teettää kumitavaransa ja mistä materiaaleista!?

Olen ajanut Tojotilla (3 kpl) käyttöautona 23 vuoden aikana,viimeisin 3 vuotta vanha, yhteensä n, 650 000 km! Ja hyvin vaihtelevissa olosuhteissa, enkä yhteenkään ole koskaan joutunut vaihtamaan/vaihdattamaan vetonivelen kumia tai mitään niveltä.

Laturin remmi, pyyhkijän sulat ja renkaat on ainoat kumiosat mitä on joutunut vaihtamaan.

Olen purkanut 60 luvun Minejäkin lähimenneisyydessä, missä on ollut vielä alkup.ehjät vetoniv. kumit!

Link to comment
Share on other sites

Jotkut ovat kehuneet noita yleismallin vetarinkumeja, sitä mallia mikä vedetään vetonivelen yli. Ei kyllä tietoa miten mahtaa Miniin istua, mutta vinkkinä nyt.

 

Itse ostelen aina vain orginaalia/parasta tarviketta, ei jaksa kokoajan olla kyynärpäät rasvassa. Käyttöautossakin voi valita haluuko vaihtaa etuiskarin yläpään laakereita viikoittain jos laittaa halpaa pilipalia, vai vuosittain parhaimmalla laadulla :D Uusimman harrasteauton kanssa on kyllä joutunut tämän asian kanssa antamaan myönnytyksiä, osien saatavuus kun on sellaista että ihan sama mitä kuraa se on, kunhan saa.

Link to comment
Share on other sites

Itse ostin Miniinkin aina alkuperäisosaa kun sitä vain oli saatavilla. Ja mitä vanhempaa varastoa sen parempi laatu. Vieläkin kun näkyy rompetorilla sini,puna,valkoinen BMC:n varaosapakkaus,niin sutena kimppuun!

Nämä 90 luvun Rover kamat olikin jo sitä samaa "itteään" kuin tarvikkeetkin.

Alavudella oli 80/90 luvulla oikea AARREAITTA, jota onneksi tuli hyödynnettyä niin että joitain osia riittää vielä pitkälle tulevaisuuteenkin.

Link to comment
Share on other sites

No eipä nuo uusien autojen osien kestot myöskään häikäise...  ;D Nimimerkillä merkkiliikkeessä töissä. Aikas nopeesti alapallot väljistyy ranskiksissa. Mutta eipä autoja kai nykyään suunnitella kuin viiden vuoden käyttöön,kannattaa katsella mm kiristyviä päästönormeja jne..Tän päivän tekniikka parin vuoden päästä jo auttamattoman vanhaa.  ;)  Vanhassa vara parempi?!   ;D

Link to comment
Share on other sites

Näinhän se menee.

Harrasteajot Minillä jota osaa korjata ja  normaalit käyttöajot Japsilla(Tojota) jota ei tartte korjata ;).

Tosiasia on että nykyään kaikissa laitteissa valmistaja hakee sen osille määrätyn "kipupisteen", mikä takuu ym kustannusten seurannassa on siedettävissä. Jos joku osa kestää liian hyvin/kauan, niin siinä kokeillaan kohta jotain halvempaa versiota.

Pätee kaikkiin vekottimiin! Ammatillista tietoa!

Link to comment
Share on other sites

Timpalle jo aikaisemmin tilitinkin tätä samaa hommaa, itsellä Clubman on katsastusta vaille valmis pitkän maalausrempan jälkeen ja uuden raidetangonpään kumi oli paskana vaikka auto on seisonut samoilla sijoilla tallissa eikä sillä ole vielä ajettu metriäkään.

 

Noista takalaakereista sen verran että kartiorullalaakereissa on sisäkehien välissä teräsholkki. Sen tarkoituksena on säätää laakeri"välys" sopivaksi kun mutteri vedetään momenttiin. Varsinkin käytetyissä navoissa olen huomannut että laakerit jää löysiksi vaikka momentti on oikea. Cooperissa sorvasin holkin matalemmaksi mutta siltikin laakerit hölskyi. Heivasin sitten koko holkin mäkeen ja säädin välyksen sopivaksi. Evästin sitten uutta omistajaa että älä missään nimessä mene vetämään napaa momenttiin...

Link to comment
Share on other sites

Noista takalaakereista sen verran että kartiorullalaakereissa on sisäkehien välissä teräsholkki. Sen tarkoituksena on säätää laakeri"välys" sopivaksi kun mutteri vedetään momenttiin. Varsinkin käytetyissä navoissa olen huomannut että laakerit jää löysiksi vaikka momentti on oikea. Cooperissa sorvasin holkin matalemmaksi mutta siltikin laakerit hölskyi. Heivasin sitten koko holkin mäkeen ja säädin välyksen sopivaksi. Evästin sitten uutta omistajaa että älä missään nimessä mene vetämään napaa momenttiin...
Kartiorullalaakerit oli ainakin tuossa vasemmassa takapyörässä. Haynesin kirjassa sanottu momentti oli niin suuri (82 Nm), ettei siihen uskallettu vetää, koska tuo oli ollut ties kuinka pitkään hölskyvän väljällä ja laakerien rungot paasseet ehkä kulumaan erikokoisiksi kuin tehtaalta lähtiessä. Tosin, sen ison momentin lienee tarkoitus muuttaa ne kaksi laakeria yhdeksi tiukaksi kokonaisuudeksi, jotka ei toisiinsa nähden pahemmin liiku.

 

Muutenkaan, siihen momenttiin ei edes voi tarkasti päästä, koska sokkaa varten on niin harvassa paikkoja. Hälskyvällä takarenkaalla nyt ei ainakaan olisi voinut Norjan reissulle lähteä, joten kaipa se noin 50 Nm momenttiin vedetty laakeri edes jonkinverran turvallisempi on. Vai onko nyt vaarana, että takarengas irtoa yllättäen jossain shikaanissa? :'(

Link to comment
Share on other sites

Pyörän irtoamiselle tuskin on muuten mitään vaaraa, mutta jos laakeri on mennyt momenttiin vetäessä liian tiukalle, niin se hajoaa kyllä Norjan reissulla.

Useimmissa "normaaliautoissa" pyörän laakerit säädetään "vapaasti rullaavassa" päässä(etuveto taka ja takaveto etu) käsituntumalla oikeaan välykseen, eikä mitään momenttia ole annettukaan.

Meidän Travellerissa takapää säätyi aivan liian kireäksi jos yritti lähellekään momenttia. Säädin käsituntumalla sopivaksi,sokka lähimpään reikään ja hyvin on pyörinyt 32000 km, eikä väljää ole ainakaan kats.mies havainnut.

Link to comment
Share on other sites

Pyörän irtoamiselle tuskin on muuten mitään vaaraa, mutta jos laakeri on mennyt momenttiin vetäessä liian tiukalle, niin se hajoaa kyllä Norjan reissulla.

Useimmissa "normaaliautoissa" pyörän laakerit säädetään "vapaasti rullaavassa" päässä(etuveto taka ja takaveto etu) käsituntumalla oikeaan välykseen, eikä mitään momenttia ole annettukaan.

Meidän Travellerissa takapää säätyi aivan liian kireäksi jos yritti lähellekään momenttia. Säädin käsituntumalla sopivaksi,sokka lähimpään reikään ja hyvin on pyörinyt 32000 km, eikä väljää ole ainakaan kats.mies havainnut.

Rengas kuitenkin pyöri hyvin ja ilman ääntä tuon kiristyksen jälkeen. Sen jälkeen on semmoset 1000 km ajettu ja vielä puolitoista tuhatta tulee ennen tuota pidempää reissua. Ehkä ongelma tulee esille jo näillä, jos sellainen on. Sais nuo ilman kiristyksiä lähemmäs 100tkm kestää ja muutenkin, laakerien pitäis kestää auton käyttöiän eli 250tkm - Suomessa toki ajetaan vielä toinen mokoma eli 500tkm, joten joutuu jossain puolessavälissä suomalaista käytäntöä vaihtamaan kaikki auton iän kestävät osat.
Link to comment
Share on other sites

Tuon kokoluokan rasvavoidelluissa kartiorullalaakereissa, kuin autojen navoissa on, pitää aina jättää käyntivälys! Kun rengas on paikoillaan, niin pitää tuntea pieni välys laakerissa, tuo välys saa olla aivan tautisen iso ennenkuin mitään vahinkoa tapahtuu. Toisaalta sen ei kovin paljoa liian tiukassa tarvitse olla, kuin että ensimmäisen kerran kunnolla lämmettyään leikkaa kiinni. Voisin varmaan laskea kymmenissä niitä "kotiasentajia" kun kiroaa sitä että alkuperäinen pyöränlaakeri kesti 200tkm, ja nyt uusia paskoja saa vaihtaa vähintään kerran vuodessa, yhdistävä tekijä on aina ihmetys kun kysyy kuinka paljon välystä jätettiin asennuksessa.

 

Kartiorullalaakereilla tuollaisissa paikoissa jos ilmoitetaan isohkoa kiristysmomenttia, niin silloin sielä tarvitsee olla joku väliholkki (tai laakerin rakenne sellainen ettei mene piukkaan) mikä jättää sinne sopivan välyksen. Näissäkin tapauksissa siinä pitää tuntea välys kiristyksen jälkeen.

 

Niin, ja sitä napaa+napakuppia ei sitten täytetä täyteen rasvalla :) Lämmettyään oksentaa ne sitten pois, rumpujarrullisissa ikävästi yleensä jarruihin.

Link to comment
Share on other sites

Tuon kokoluokan rasvavoidelluissa kartiorullalaakereissa, kuin autojen navoissa on, pitää aina jättää käyntivälys! Kun rengas on paikoillaan, niin pitää tuntea pieni välys laakerissa, tuo välys saa olla aivan tautisen iso ennenkuin mitään vahinkoa tapahtuu. Toisaalta sen ei kovin paljoa liian tiukassa tarvitse olla, kuin että ensimmäisen kerran kunnolla lämmettyään leikkaa kiinni. Voisin varmaan laskea kymmenissä niitä "kotiasentajia" kun kiroaa sitä että alkuperäinen pyöränlaakeri kesti 200tkm, ja nyt uusia paskoja saa vaihtaa vähintään kerran vuodessa, yhdistävä tekijä on aina ihmetys kun kysyy kuinka paljon välystä jätettiin asennuksessa.

 

Kartiorullalaakereilla tuollaisissa paikoissa jos ilmoitetaan isohkoa kiristysmomenttia, niin silloin sielä tarvitsee olla joku väliholkki (tai laakerin rakenne sellainen ettei mene piukkaan) mikä jättää sinne sopivan välyksen. Näissäkin tapauksissa siinä pitää tuntea välys kiristyksen jälkeen.

 

Niin, ja sitä napaa+napakuppia ei sitten täytetä täyteen rasvalla :) Lämmettyään oksentaa ne sitten pois, rumpujarrullisissa ikävästi yleensä jarruihin.

Minin laakerin rakenne on ilmeisesti sellainen, että se sopiva käyntivälys jää, kun kiristetään korjauskäsikirjassa olevaan momenttiin. Ei kai Haynesin oppaassa voi tällaisen asian kohdalla olla noin suurta virhettä?

 

Rasvaa tosiaankin sopivasti, eikä liikaa, kuten Laakkosen pojjaat oli laittaneet. Oli rasvaa valunut jarrurumpuun - kohta ois taas mennyt jarrupalat vaihtoon (sama rasva aiheutti jo osittain edellisenkin jarrupalojen vaihdon - tosin ne kannatti vaihtaa, samalla, kun oli jarrusylinterin vaihto). Ylimääräiset otettiin pois...

Link to comment
Share on other sites

Kuten jo omassa tarinassani totesin, niin takapyöränlaakerista tuli lähes ykspuinen kun sen kiristi lähelle momenttia. Oma tulkintani on, että ensin napa vedetään piukalle että laakeri asettuu kohdalleen ja sitten avataan senverran että tulee oikea välys.

Se kirjojen antama momentti pätee kuulalaakeroituihin napoihin, jollaiset oli kaikissa Suomeenkin virallisesti tuoduissa tavallisissa Mineissä vuoteen 80 asti. Kartiorullalaakerit oli vain vanhoissa cooper S:ssä.

En nyt jaksa muistaa, eikä ole kirjaa käsillä, onko kartiorullalaakeroiduissa takanavoissakin alunperin se väliholkki?? En ole kyllä ajatellutkaan asiaa vaan säätänyt aina välyksen sopivaksi.

Ainakaan Suzuki Alton takapäässä ei ole laakereitten välissä mitään,sellaisen olen viimeksi vaihtanut. Aika samanlainen napa kuin Minissä.

Link to comment
Share on other sites

Kuten jo omassa tarinassani totesin, niin takapyöränlaakerista tuli lähes ykspuinen kun sen kiristi lähelle momenttia. Oma tulkintani on, että ensin napa vedetään piukalle että laakeri asettuu kohdalleen ja sitten avataan senverran että tulee oikea välys.

Se kirjojen antama momentti pätee kuulalaakeroituihin napoihin, jollaiset oli kaikissa Suomeenkin virallisesti tuoduissa tavallisissa Mineissä vuoteen 80 asti. Kartiorullalaakerit oli vain vanhoissa cooper S:ssä.

En nyt jaksa muistaa, eikä ole kirjaa käsillä, onko kartiorullalaakeroiduissa takanavoissakin alunperin se väliholkki?? En ole kyllä ajatellutkaan asiaa vaan säätänyt aina välyksen sopivaksi.

Ainakaan Suzuki Alton takapäässä ei ole laakereitten välissä mitään,sellaisen olen viimeksi vaihtanut. Aika samanlainen napa kuin Minissä.

Haynesin kirjaan oli piirretty kuvat molemmista laakerityypeistä. Pitää kai lukea vielä uudelleen, onko tekstissä sanottu, että momentti koskee vain kuulalaakereita. Mulla oleva Haynesin kirja kattaa vuosimallit 1969-2001. Ja onhan elektroninen versiokin olemassa peräti pelkästään MPi:tä koskien. Kyseisessä korjaamo-käsikirjassa on työvaiheisiin kuluvat ajatkin arvioitu - luultavasti myös ohjeet. Haynes vaan on aina autossa mukana - elektroninen ei.
Link to comment
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään
×
×
  • Luo uusi...